Loma-asunto Suomesta vai Hollannista?

Hävettää tunnustaa, että tajusin vasta noin kolme vuotta sitten, että Hollannissakin on aika paljon metsää. Olin silloin asunut Alankomaissa jo 15 vuotta, josta suurimman osan Haagin keskusta-alueella.

Tämä merkittävä valaistuminen tapahtui Suomalaisen Naisen Päivillä, jotka järjestettiin pienessä Garderenin kylässä keskellä luonnonkaunista Veluwea. Hotellihuoneeni ikkunasta näkyi vain puita. Seuraavana vuonna osallistuin päiville uudelleen ja kävelin kokonaisen tunnin oikeassa metsässä. Siellä oli jopa havupuita, jotka ovat harvinaisia hollantilaisissa kaupunginpuistoissa.

Viime vuodenvaihteessa lähdimme samoille seuduille ilotulitteita pakoon. Olimme euforisia sen jälkeen kun olimme kävelleet metsässä kolmen tunnin ajan tapaamatta muita ihmisiä. Lapsi nukkui rattaissa ja hengitteli havumetsän tuoksua.

Huhtikuun lopussa, Kuninkaan päivän aikoihin, palasimme Gardereniin viettämään viikonloppua. Siellä ollessamme mies selaili huvikseen loma-asuntojen myynti-ilmoituksia. Hän löysi kivannäköisen mökin, joka oli ollut myynnissä jo puolentoista vuoden ajan. Ajattelin ensin, että siinä täytyy olla jotain vikaa.

Kävelimme kuitenkin katsomaan mökkiä, ja rohkeana hollantilaisena mies uskalsi jopa kiertää mökin pihamaan. Minä en oikeastaan olisi kehdannut. Rakennus näytti söpöltä, ja sitä ympäröivä vehreä puutarha oli aivan upea. Rakastuin välittömästi mökin kahteen pihakuuseen.

Olimme usein jutelleet suomalaisen mökin hankkimisesta, mutta haaveilu tyssäsi siihen, että minä epäilin kantavani jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, ettemme ehtisi olla mökillä tarpeeksi. Hollantilaislapsella kun on vain kuuden viikon kesäloma. Kuka pitäisi huolta mökistä silloin kun emme olisi siellä? Mökin hankintaan ja ylläpitoon liittyvä logistiikka olisi hankala hoitaa Hollannista käsin.

Olimme asiaa pohdittuamme tulleet siihen lopputulokseen, että Suomen-lomilla olisi parempi joko vuokrata mökki tai vierailla ystävien mökeillä.

Tästä hollantilaisesta loma-asunnosta innostuimme kuitenkin saman tien. Kävimme jo seuraavalla viikolla katsomassa mökkiä asuntovälittäjän kanssa. Välittäjä vaikutti jotenkin lannistuneelta – ehkä siksi, että oli puolentoista vuoden aikana luultavasti ehtinyt näyttää rakennusta jo aika monelle pariskunnalle. Hän oli myyjän välittäjä, muttei oikeastaan tehnyt elettäkään myydäkseen mökkiä meille.

Rakennus oli sisältä tosi hyvässä kunnossa ja rempattu kivasti; yksi sen entisistä omistajista oli sattumoisin remonttimies. Mökki oli tullut myyntiin, koska sen omistajille oli tullut ikää sen verran, ettei puutarhanhoito ja matkustaminen toiselta puolelta Hollantia enää tuntunut hyvältä ajanvietteeltä.

Teimme myyjälle tarjouksen, ja jonkin aikaa neuvoteltuamme pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta. Kolme viikkoa myöhemmin teetimme mökille kuntotarkastuksen, ja juhannuksen alla mökki oli meidän. Ihan ensimmäisenä hankin sinne Koiramäen vieraskirjan, jotta saamme kaikki mukavat muistot dokumentoitua ensi hetkistä alkaen.

Kerron piakkoin lisää meidän pienestä paratiisistamme, jonka mies haluaisi nimetä Koiramäeksi.

Onko seuraajissani ulkosuomalaisia, joilla on mökki Suomessa tai loma-asunto jossain muualla?