Mitenkäs ne hääjärjestelyt etenevät?

Nyt, kun häihin on aikaa enää pari viikkoa, saan vastata otsikon kysymykseen päivittäin.

Ihan hyvin, kiitos, mutta on meillä vielä pari tärkeää juttua tekemättä.

Tilanne on tänään tämä:

Hääpaikka on varattu. Se on meidän kodin lähellä sijaitseva kirkko, joka on kirkonmenojen lisäksi käytössä kokous-, kongressi-, konsertti- ja juhlatilana. Paikka on minulle tuttu, koska olen laulanut siellä useamman konsertin. Emme tarvitse edes hääautoa, koska voimme kävellä kotiin (tölkkiroina nilkassa?).

Tarjoilut on järjestetty. Kirkon vuokraukselle on sellainen ehto, että ruuat ja juomat pitää varata kirkon kanssa sopimuksen tehneestä juhlapalvelusta. Vaihtoehtoja oli kaksi, valitsimme edullisemman. Juhlapalvelu ja kirkko hoitavat myös kaikki juhlapaikan logistiikkaan liittyvät asiat, kuten tuolit, pöydät ja muut.

Minulla on morsiuspuku. On ollut jo heinäkuusta 2018 saakka, koska sain sen silloin kihlajaislahjaksi avomieheltä. Tämän vuoden alussa pukua pienennettiin. Sovitin mekkoa tänään, ja se mahtuu onneksi edelleen. Utrechtilainen morsiuspukuliike ei nimittäin korjaile alennuspukua sesonkiaikana. Ettäs tiedätte.

Myös lapsen asu on hoidettu. Tai no, osa siitä on vielä postin armoilla, mutta eiköhän se parissa viikossa perille ehdi.

Hääseremonian ohjelmasta on sovittu Utrechtin kaupungin virkamiehen kanssa. Hän kävi meillä kotona kaksi tuntia kestäneellä tutustumiskäynnillä, jotta osaa sepittää meille persoonallisen seremonian. Odotan varsinkin puhetta suurella mielenkiinnolla.

Hääjuhlan ohjelma on käyty läpi seremoniamestareiden kanssa Utrechtin parhaan pitsan ääressä, tietenkin. Meillä on onni saada apua yhdeltä estradilla viihtyvältä hollantilais-suomalaiselta pariskunnalta.

Koemeikki ja -kampaus on tehty. Olen tosi huono kaikenlaisissa laittautumisasioissa, joten minulle tämä on eniten häästressiä aiheuttava tekijä. Onneksi ammattilaiset hoitavat.

Musiikki on valittu ja muusikot palkattu.

Lopullinen vieraslista valmistui tänään, ja pöytäjärjestyskin alkaa olla selvillä. Ruokavaliotoiveet on noteerattu.

Sormukset on. Tilasimme ne utrechtilaiselta kultasepältä, joka teki ne toiveidemme mukaan.

Hääsivut ovat valmiit. Totta kai meidän (minun) piti nörtt(e)inä tehdä häille nettisivut. Lähetimme hääkutsutkin ainoastaan sähköpostilla.

Lapselle on varattu hoitaja, joka vie hänet ajoissa kotiin nukkumaan. Vakihoitajamme juhlivat tällä kertaa kanssamme, mutta onneksi eräs päiväkodin tädeistä pääsee tuuraamaan.

Valokuvaaja ja häävideon kuvaaja on varattu. Luotamme suomalaiseen osaamiseen.

Hääkakku on tilattu. Suomalaista osaamista tämäkin, joten ei jännitä yhtään.

Kynsiä on hoidettu, ja muutkin kosmetologityyppiset asiat on suunniteltu häitä edeltävälle viikolle. Kulmakarvat, ripset, mitä näitä nyt on.

Kuulutukset on otettu ja todistajat nimetty. Valitsimme kumpikin kaksi todistajaa, jotka saavat seremonian aikana raapustaa nimensä vihkimisasiakirjoihin. Minun piti kertoa virkamiehille, aionko muuttaa sukunimeni. En uskalla, koska en ehdi hakea uutta passia ennen kuin matkustamme Amerikkaan. Katsotaan sukunimiasioita sitten ensi vuonna.

Puuttuu vielä:

Tulevan mieheni hääpuku ei ole vielä valmis. Toivotaan, että se valmistuu ajoissa. En tiedä yhtään, minkä näköisenä nain hänet, koska hän haluaa pitää asunsa salaisuutena. Vähän hävettää tunnustaa, että pyysin häntä varmistamaan, että housujen lahkeet ovat tarpeeksi pitkät, koska… noh, hollantilainen tyyli.

Kukat on periaatteessa tilattu, mutta käytännössä emme ole lomien takia vielä ehtineet kertoa kukkakauppiaalle minkälaisia kukkia haluamme. Tämä ei stressaa, koska uskon, että häneltä löytyy ainakin jonkinlaisia kukkia. Core business.

Kukkien ja kakun kuljetus pitäisi sopia. Ne tulevat Amsterdamista Utrechtiin, toivottavasti ajoissa ja kokonaisina.

Rusketusrajoihin pitäisi kiinnittää huomiota. Morsiuspukuliikkeen naiset vannottivat minua jo vuosi sitten olemaan pitämättä Apple Watchia ranteessa tänä kesänä. Arvaapa, noudatinko tätien neuvoa? Olen myös nauttinut hellekesästä t-paita päällä, joten seuraavien kahden viikon aikana minun pitäisi yrittää häivyttää kaula-aukon kuva rintamukseltani. Mutta ah, ei se niin nöpönuukaa ole, eihän?

Täytyy rukoilla joka ilta, että norovirukset, influenssat ja räkätaudit pysyvät poissa meidän perheestä vielä muutaman viikon.

Lopuksi vielä sellainen juttu muistutukseksi naispuolisille vieraillemme, että itäsuomalaisissa häissähän naisten kuuluu itkeä vuolaasti. Yle kirjoittaa, että jos häissä itki ikään kuin surut valmiiksi, niin avioliitosta tuli onnellinen, kun itkut oli jo itketty. Minun mielestäni tätä voitaisiin soveltaa meidän hollantilais-suomalaisiin häihimme, koska olen Mikkelin tyttö.

Kerron häiden jälkeen lisää kaikista ihanista suomalaisista ja hollantilaisista ammattilaisista, joilta olemme tilanneet hääpalveluita.

Olemmeko unohtaneet järjestää jotakin?