Yksi pieni kulttuurishokki
Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten estottomasti hollantilainen kommentoi toisen ulkonäköä. Täkäläinen kommunikaatio on monin verroin suorempaa kuin Savonmaalla, josta minä olen kotoisin.
Jos suomalainen olisi huolissaan toisen jaksamisesta, hän avaisi ehkä keskustelun tiedustelemalla varovasti: Mitä kuuluu? Se on avoin kysymys, ja vastaaja saa itse lähteä viemään dialogia toivomaansa suuntaan.
Hollantilainen sen sijaan saattaa kysyä imartelevasti: Onks sulla kaikki ihan kunnossa? Sä näytät tosi väsyneeltä. Olen asunut Hollannissa pian 18 vuotta, mutten edelleenkään tiedä, mitä noin tahdittomaan empaattiseen kysymykseen pitäisi vastata. Vaikka kaikki olisi hyvin (ja hoor, alles goed!), tuntuu aina siltä, että ulkonäköön liittyvään kommenttiin on reagoitava jollain tavalla.
Alla muutamia vaihtoehtoja, valitse suosikkisi:
- Kiitos! Palautteesi on vastaanotettu onnistuneesti.
- No eikun tää on mun arkinaama. Unohdin laittaa filtterin päälle.
- Mulla on PMS, IBD ja ehkä esivaihdevuodet. Jutellaanko lisää naishormoneista ja suolistotaudeista?
- Mua ei väsytä yhtään, ja nyt tuli vähän paha mieli, kun sanoit noin.
- Noh, mä oon herännyt viimeiset 3,5 vuotta 1-∞ kertaa yössä. Se ehkä näkyy naamasta. Kiitos, kun muistutit.
- Pata kattilaa soimaa.
- No älä! Koko päivä hollantilaisten kanssa – ne imee normaali-ihmisestä kaikki mehut.
- Tolle sun tukalle vois kyllä tehdä jotain.
Ei muuta tällä kertaa. Nukuin viime yön tosi hyvin, ja päiväkin oli mainio.
Kuvan filtteröity ankkanaama ei liity tapaukseen, paitsi ehkä vähän.
