Freelancerin maanantai
Mietin parhaillaan, miten järjestäisin ensi vuoden työt, kun lapsukainen menee tammikuun alussa kouluun. Jatkaako yksinyrittäjänä vai mennäkö palkkatöihin? Jos jatkan yksinyrittäjänä, onko minulla tarpeeksi töitä? Entä joudunko luopumaan vapaista aikatauluistani, jos menen palkkatöihin?
Minusta tuntuu tällä hetkellä siltä, että yksinyrittäjyys sopii minulle paremmin kuin vakityö, vaikka freelancer-työpäivieni aikataulutus ei aina olekaan erityisen vapaa.
Esimerkiksi viime maanantai oli tällainen:
9.15 Kävelin bussipysäkille kahvi kourassa ja matkustin noin viiden kilometrin päässä sijaitsevalle yliopistolle. Kampukselle pääsisi kätevästi (ja nopeammin) pyörällä, mutta olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen siihen hommaan. Minulla oli eväänä kaksi aprikoosia ja banaani, jotta välttäisin kiusauksen ostaa yliopiston automaatista karkkivälipalaa. Avomies kehotti asettelemaan kyseisen hedelmäkombinaation työpöydälle erityisen huolellisesti, nudge nudge wink wink.
9.45 Kävin yhdessä työkaverini kanssa hakemassa sairaalan laboratoriosta jämäseerumia. Sitä tarvittiin seuraavan päivän harjoitustöihin, joissa opiskelijat mittaavat veren kreatiniinipitoisuuden kahta eri menetelmää käyttäen. Juttelimme matkalla kurssin käytännön asioista ja lapsistamme.
10.15 Olin viimein työpöytäni ääressä. Minulla ei ole yliopistolla vakipaikkaa, vaan etsin siellä ollessani vapaan pöydän tai istahdan yleisiin tiloihin tekemään töitä läppärillä. Tällä kertaa minulla oli huonekaveri, jonka kanssa innostuin juttelemaan muslimien pyhästä paastoajasta ja sitä seuraavasta juhlasta. Puolen tunnin mittainen keskustelu oli mielenkiintoinen ja hyödyllinen, koska useampi kurssini opiskelija vietti viime kuukauden paastoaikaa, ja Ramadan-juhla sattui harjoitustöiden kanssa samalle päivälle.
10.45-12.15 Vastailin sähköposteihin, vietin aikaa verkko-opintojen ohjauksen parissa ja valmistelin tentteihin liittyviä asioita.
12.15 Menin hakemaan lounasleivän ja siirryin eristettyyn koppiin telekonferenssia varten. Olen tällä hetkellä huono syömään lounasta työkavereiden kanssa. Suurin osa työkavereistani ottaa kotoa mukaan lounasleivän ja syö sen taukotilassa, mutta minä en ”malta” pitää taukoa ja liittyä joukkoon. (Olen introvertti, jolle sosiaalinen kanssakäyminen lounastauolla on rentouttavaa vain omien kavereiden kanssa.)
12.27 Telekonferessi alkoi. Keskustelin yhdestä uudesta eTerveyteen liittyvästä projektista, jossa olen mukana kokemusasiantuntijana. Oikeastaan olisin halunnut matkustaa tätä kokousta varten paikan päälle Zwolleen, mutta junamatka ei mitenkään sopinut päivän aikatauluihin. Minulle selvisi, että projektin alku saattaa siirtyä heinäkuuhun. Se oli helpotus, koska kesäkuu on kiireinen yliopiston tenttijakson takia.
13.30 Lopetin puhelun ja siirryin takaisin työhuoneeseeni mukanani kupillinen pahaa automaattikahvia. Kävin läpi tenttituloksia, kirjoitin eurooppalaisen tutkimuskonsortin viimeviikkoisen kokouksen pöytäkirjan ja lähetin seuraavan kokouksen esityslistan osallistujille. Paha kahvi jäähtyi, ja heitin sen pois.
14.45 Lähdin kohti toisessa rakennuksessa sijaitsevaa luentosalia kliinisestä kemiasta kertovaa luentoa varten. Vierailevan luennoitsijan yleisönä olivat ensimmäisen vuoden farmasianopiskelijat. Toivotin luennoitsijan tervetulleeksi ja tarkistin, että hänellä oli kaikki hyvin. Huolehdin siitä, että luennon nauhoitus lähti käyntiin.
15.15 Siirryin salin takaosaan kuuntelemaan luentoa puolella korvalla ja tekemään töitä läppärin takana. Laitoin luentomateriaalin verkkoon ja vastailin (henkilökohtaisiin) meileihin. Salissa oli todella kuuma. Tauolla juttelin luennoitsijan kanssa.
17.00 Tilaisuuden loputtua kiitin luennoitsijaa ja vastasin muutaman opiskelijan kysymykseen seuraavan päivän labraharjoituksiin liittyen. Kävelin bussipysäkille ja matkustin kotiin.
Olin tyytyväinen, koska olin saanut tälle päivälle laatimani to do -listan tehtyä, ja ehtisin seuraavana päivänä keskittyä täysin erään esitelmän viimeistelyyn. Laskutettavia tunteja oli kertynyt 6 ja puoli.
Kotona minua odotti lettuja hyvällä ruokahalulla popsiva kolmevuotias ja keittiössä häärivä avomies. Ajattelin työasioita seuraavan kerran vasta tiistaiaamuna.
