Käväisin Berliinissä (syömässä)

Vietin Berliinissä viime viikonloppuna aika tarkalleen 48 tuntia. En ollut valmistautunut matkaan muuten kuin järjestämällä itselleni lennot ja majoituksen, koska reissun päätarkoitus oli tavata ystäviä ja viettää kaupungissa asuvan ystäväni 40-vuotissynttäreitä.

Olin varannut itselleni luksushotellin, jotta saisin mahdollisimman hyvät unet. Pari vuotta sitten avattu, Kreuzberg-kaupunginosassa sijaitseva hienostohotelli Orania on saanut berliiniläisiltä ristiriitaisen vastaanoton, mistä kertovat sen pohjakerroksen ikkunoihin jääneet moukarinjäljet.

Ylimmässä kerroksessa sijaitseva huoneeni oli äänieristetty ja sänkykin mukava, joten yöuniani ei häirinnyt mikään ulkoinen tekijä.

Minulle ennestään tuttuja synttärivieraita saapui kaupunkiin ripotellen; paikalla oli kavereita ainakin Chicagosta, Barcelonasta, Rotterdamista, Lontoosta, Baselista ja Portosta. Asuimme eri hotelleissa ja käytimme Whatsapp-ryhmää illallisten, lounaiden ja kävelyretkien sopimiseen.

Itse vietin juhlan ja ruoka-aikojen ulkopuolella paljon aikaa yksin, koska minun teki mieli kierrellä Berliiniä ja olla tarvittaessa vapaa lepäilemään omien suunnitelmieni mukaan. Olen sen verran introvertti, että jaksan olla isossa porukassa vain muutaman tunnin kerrallaan.

Perjantai-iltapäivän hengasin hotellihuoneessani toipumassa matkasta. Kirjoittelin vähän blogia, söin Lidlistä ostamia eväitäni ja makoilin sängyllä. Illalla lähdin parin ystäväni kanssa peruukkiostoksille – toisella heistä oli suunnitteilla yllätysesiintyminen drag queenina lauantai-illan synttäreillä, ja sitä varten piti löytää tukka.

Löydettyämme afrikkalaisesta kaupasta pitkän blondin peruukin menimme drinksuille Südblock-nimiseen ravintolaan. Paikan menyy koostui baariruuasta (nam nam!). Pistelin alkuillalliseksi yhden texmex-uuniperunan. Musiikki oli baarissa ehkä hieman liian kovalla siihen nähden, että olimme juuri tavanneet toisemme pitkästä aikaa ja puhuttavaa oli paljon.

Menimme myöhemmin samana iltana vielä varsinaiselle illalliselle Cookies cream -nimiseen yhden Michelin-tähden omaavaan kasvisravintolaan. Söin neljän ruokalajin aterian, joka näytti kivalta ja oli ihan okei mutta ei sen ihmeellisempi. Ravintolan vessa oli niin trendikkään (?) musta ja pimeä, että hyvä kun löysin vessapaperirullan.

Otan yksin matkustaessani aamut varsin rauhallisesti, joten lauantaina pääsin hotellista ulos vasta puolenpäivän aikaan. Olin ostanut aamiaista valmiiksi minibaariin – oli parempi olla maksamatta 29 euroa hotelliaamiaisesta, koska syön yleensä vain kaksi juustoleipää, lasin tuoremehua ja kahvin.

Kävelin koko lauantai-iltapäivän ympäri Berliiniä ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Ihan ensimmäiseksi kävin kuitenkin lounaalla Kaffeemitte-kahvilassa, jonka cappuccino maistui taivaalliselta, ehkä osittain siksi, että se oli minulle päivän ensimmäinen kahvikupillinen. Paikka näytti olevan tosi suosittu hipstereiden keskuudessa.

Käyn matkoilla aina katselemassa tavarataloja, niin tälläkin kertaa. Ostin Galeries La Fayettesta sushia ja Galeria Kaufhofista alennusmekon illan juhliin.

Myöhemmin iltapäivällä lepuutin jalkojani Nicolaikirchen aukiolla (Nicolaikirchplatz). Sieltä löytyi suloinen kahvila, Tigertörtchen, josta sai pieniä kuppikakkuja. Saavuin aukiolle ihan vahingossa ja vähän herkistyin, koska siellä oli niin kaunista. Istuin terassilla kuomun alla pienessä vesisateessa ja olin kiitollinen kaikesta.

Illemmalla tapasin taas ystäviäni ja kävimme syömässä todella (!!!) herkulliset pitsat Dookie Pizza Napoletanassa ennen kuin lähdimme kohti juhlapaikkaa, Kachelloungea.

Portugalilais-berliiniläisissä synttärijuhlissa laulettiin ja tanssittiin. Saimme flamenco-tanssitunnin, ja tarjolla oli valtavasti ruokaa. Minulle illan kohokohta oli berliiniläisartistin (Kitty Solaris) lyhyt akustinen keikka. Kannattaa kuunnella, biisejä löytyy Spotifysta.

Olin järkevä ihminen, koska join koko illan aikana vain yhden lasin kuplivaa. Muuten en olisi jaksanut olla juhlissa kahteen saakka, ja seuraavan päivän kotimatkakin (sekä mahdollisesti koko seuraava viikko) olisi ollut raskas.

Ehdin nukkua noin kuusi tuntia ja lähdin sunnuntaina aamupäivällä takaisin kotiin onnellisena siitä, että olin ehtinyt päivittää kuulumiset vanhojen ystävieni kanssa.

Olimme jutelleet työasioista vain vähän, vaikka samalla alalla olemmekin. Puhuimme ihmissuhteista ja elämästä työn ulkopuolella ja kikatimme kaikenlaisille höpöjutuille.

Herkullista ruokaa ja vastapainoksi yhteensä 35000 askelta, naurua ja turvallinen matka takaisin perheen luokse. Se oli hyvä viikonloppu.

Instan kohokohdista löytyy lisää tunnelmia.