blogi,  sattumia

Lempiblogini

Muistan ihan tarkkaan, milloin aloin lukea blogeja. Se oli keväällä 2015, kun olin kahdeksannella viikolla raskaana. Makasin rankan raskauspahoinvoinnin takia keskellä päivää pimeässä makuuhuoneessa ja yritin keksiä jotain tekemistä, johon ei liittyisi syöminen eikä liikkuminen.

Ihan ensimmäisenä taisin etsiskellä netistä raskauskertomuksia. Tarvitsin epätoivoisesti vertaistukea ja halusin tietää, kuinka kauan öklöolo käytännössä kestää. Olisiko se kenenkään kohdalla helpottanut jo ennen viikkoa 14?

Raskausviikkoja googlatessani törmäsin Salamatkustaja-blogiin. Sen kirjoittaja Satu oli raskaana, noin kolme kuukautta pidemmällä kuin minä. Taisin ahmia koko blogin kirjoitukset parissa päivässä, vaikka vertaistukea megalomaaniseen pahoinvointiin ei löytynytkään.

Sain vertaistukea ihan toiseen elämäni osa-alueeseen. Islannissa asuva Satu on nimittäin yksinyrittäjä, joka on onnistunut tekemään monenlaisista mielenkiinnon kohteistaan ammatin. Minun on aina ollut vähän vaikea viihtyä pelkästään koulutustani vastaavassa työssä, ja olenkin järjestänyt itselleni työn lisäksi kaikenlaista pikkuprojektia, kuten kuoromatkaa tai järjestöhommia. Tajusin, että minäkin tulisin onnellisemmaksi, jos voisin täyttää työpäiväni monenlaisilla asioilla. Nykyään se onnistuukin jo aika hyvin.

Vauhtiin päästyäni löysin muitakin blogeja, joita luin ahmimalla. Valeäidin Hanne esimerkiksi osaa kirjoittaa sillä tavalla, että saatan hänen tekstejään lukiessani purskahtaa nauruun tai tirskahtaa itkuun. Tiedät ehkä, mitä tarkoitan, jos luet vaikka tämän tekstin: Sydän vähän kallellaan.

Listaltani löytyy myös miespuolisia bloggaajia. Isyyspakkaus-blogin kirjoittaja Tommi harrastaa laulua niin kuin minäkin ja jakaa usein omia ja/tai vaimonsa Sadun käteviä keittiöideoita ja ravintolakokemuksia Helsingistä, entisestä kotikaupungistani.

Toinen mieskirjoittajan blogi listallani on Antti Holman hervoton Harpunsoittajan vaimo, jonka viimeisimmän tekstin takia kikattelin tänä aamuna aamiaispöydässä. Harmitti, kun en voinut lukea otteita blogista ääneen, koska mies ei ymmärrä suomea ja lapsi on vasta kolmevuotias. Olen asunut niin kauan ulkomailla, että minulta oli mennyt koko anttiholma kokonaan ohi, mutta onneksi löytyi nyt.

Alankomaissa asuvien kirjoittajien blogeista seuraan esimerkiksi Hollanninhippiäistä ja Mielilandiaa. Hollanninhippiäisen ajatustenvirtaa kirjoittaa maan eteläosassa asuva Liisa ja Mielilandian kirjoittaja on Leidenissä psykologiaa opiskellut toimittaja Anu. Tunnistan Liisan ja Anun teksteistä paljon hollantilaiseen elämänmenoon ja kulttuurieroihin liittyviä asioita. Anun olen tavannut henkilökohtaisestikin pari kertaa, mutta tutustuimme alun perin juuri blogiemme kautta.

Saksansuomalaisten blogeista seuraan muun muassa Jennin H niin kuin Hausfrau -blogia ja Heidin Viherjuuria-blogia. Düsseldorfin kupeessa asuvalla, monenlaisista aiheista kirjoittavalla Jennillä on omaa lastani vähän isommat suloiset lapset, jotka pääsin tapaamaan viime kesänä. Lastenkirjailija Heidi taas on raskaana, ja oli hauska huomata, että ilahduin kovasti silloin kun hän jakoi blogissaan iloiset perheuutiset, vaikka emme ole koskaan edes tavanneet.

Havaijille pari vuotta sitten muuttaneen Anun Konalla-blogia olen seurannut alusta lähtien ihan reaaliajassa. Anu tekee hyvää työtä huonovointisten nuorten parissa ja näkee myös unelmalomakohteen kääntöpuolen. Hänen avoimet kirjoituksensa saavat minut usein miettimään omaa hyväosaisuuttani.

Näiden blogien lisäksi minulla on Feedlyn lukulistalla noin viisikymmentä muuta blogia, joiden uudet tekstit luen melkein aina. Meikkaamiseen, vaatteisiin, koruihin ja muotiin liittyvät postaukset skippaan yleensä siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät kiinnosta minua.

Kaikkein eniten tykkään ihan tavallisista kuulumispostauksista, joita jotkut kirjoittajat turhaan pyytelevät anteeksi. Minusta on mielenkiintoista seurata arkea ja juhlaa eri puolilla maailmaa, hyvinä ja huonoina päivinä. Ei haittaa, vaikka uusia postauksia ilmestyisi harvakseltaan.

Sellaistahan se on ystävienkin kanssa – jatketaan siitä, mihin jäätiin.

4 Comments

  • Viherjuuria

    Kiitos Satu <3
    Minäkin luen sinun blogiasi ahkerasti ja olen sitä mieltä, että meidän olisi syytä tavata, jos joskus taas pääsen Utrechtiin =)

  • Anu / Mielilandia

    Kiitos Satu! Olipa kiva lukea, että pääsin listallesi. Omalla lemppareiden listallani on monta ihan samaa blogia 🙂

    P.S. Työjutuista oon ihan samaa mieltä!

    • satu

      Sulla on monipuolista osaamista, niin varmaan saat mukavat työpäivät järjestettyä. Varsinkin ihanaa tällainen omatahtinen työ, joka mahdollistaa lounasjoogan.

Vastaa käyttäjälle Viherjuuria Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: