Rantapäivä ja viisi faktaa

Vietimme eilen kokonaisen päivän Haagissa Atlantin rannalla. Meillä ei ole autoa, joten matkustimme jo aikaisin aamulla junalla Utrechtista Haagiin (38 minuuttia) ja Haagin keskusrautatieasemalta edelleen ysiratikan päätepysäkille Scheveningeniin (noin 15 minuuttia).

Taaperorakas ilahtui spontaanista rantareissusta niin paljon, että suorastaan pomppi ilosta. Hän matkusti koko puolentoista tunnin matkan kotiovelta rannalle ämpäri ja lapiot sylissään – niitä ei saanut laittaa edes mansikoiden syönnin ajaksi rattaiden koriin.

Junassa hän kertoi heti tilaisuuden tullen vieraille ihmisille, että on menossa rannalle ja että hänellä on sininen lapio ja että sininen on hänen lempivärinsä.

Olimme varautuneet noin kymmeneen lämpöasteeseen ja harmaaseen keliin, mutta juuri rannalle saavuttuamme aurinko tuli esiin eikä mennyt takaisin pilveen moneen tuntiin. Mikä säkä!

Teimme hiekkalinnoja, keräsimme simpukoita ja kävimme lounaalla Steam-ravintolassa, joka näytti ulkoa päin turistirysältä mutta osoittautui oikein tunnelmalliseksi paikaksi. Lounasannokset olivat isoja ja herkullisia ja palvelu erinomaista, mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys Alankomaissa, varsinkaan turistien suosimilla alueilla.

Huomasin, että viime viikkoina saamani rautainfuusiot olivat alkaneet vaikuttaa, ja jaksoin taaperon päiväunien aikana kävellä avomiehen kanssa kahdeksan kilometrin matkan Scheveningenistä sataman kautta dyynejä pitkin aina Kijkduiniin asti. Työnsimme rattaita ja juttelimme.

Kijkduinissä on pieni rantakeskus. Taapero heräsi siellä juuri sopivasti jätskille, josta hän oli puhunut edellisestä päivästä lähtien.

Jätskit nautittuamme lapsi sai ajaa kolme karusellirundia. Viimeistä karusellikierrosta seurannut uhmakohtaus kesti vain sen aikaa, että hän ehti istua lätäkköön ja vetää alahuulensa rullalle. Hän oli myöhemmin illalla ylpeä siitä, ettei ollut suuttunut kertaakaan. Vastasin varmuuden vuoksi, ettei se olisi haitannut – minun puolestani hän saa kiukutella, jos siltä tuntuu (eihän tässä kilttiä tyttöä olla kasvattamassa).

Neljän maissa alkoi sataa, joten lähdimme bussilla numero 24 kohti keskustaa ja päätimme spontaanisti käydä vierailulla entisten naapureideni luona.

Asuin vuosina 2001-2014 Haagissa, viimeiset vuodet ekspattien suosimassa ihanassa Archipelbuurt-kaupunginosassa. Minulle jäi sieltä pari hyvää ystävää, joita tapaan mielelläni aina kun kerkiän. Ystävieni kolme ala-asteikäistä tytärtä olivat taaperolle mieluista leikkiseuraa, ja oli liikuttavaa katsella, miten 8-12-vuotiaat tytöt pitivät huolta lapsukaisestamme parin tunnin visiitin ajan. Nuorin heistä jopa lahjoitti taaperolle yhden omista pehmoleluistaan, josta pikkuinen ei ole eilisillan jälkeen päästänyt irti hetkeksikään.

Olimme kotona Utrechtissa vasta puoli yhdeksän jälkeen. Taapero oli nukahtanut junassa rattaisiin ja minäkin olin valmis yöpuulle jo ennen kello kymmentä. Ei ihme, sillä askelmittarin mukaan olin kävellyt päivän aikana peräti 26196 askelta ja melkein 18 kilometriä.

Olin vastannut Kijkduinissä cappuccinoa latkiessani Mielilandia-blogin Anulta saamaani Instagram-haasteeseen. Viisi ensimmäisenä mieleen juolahtanutta randomfaktaa minusta liittyivät löyhästi päivän rantateemaan:

🚶🏼‍♀️Viihdyn tosi hyvin yksin. Niin hyvin, että sinkkuaikoina saatoin olla puhumatta kenellekään kokonaiseen viikonloppuun.

🏄🏼‍♀️ Olen tosi pelokas. En uskaltaisi ikinä kokeilla esim. surffaamista, sukeltamista, vesihiihtoa, telinevoimistelua tai kiipeilyä. Sanon taaperollekin liian usein ”varovasti”, vaikka miten yrittäisin olla tartuttamatta pelkoa.

😎 Olen riippuvainen aurinkolaseista. Jos ulkona on vähänkin kirkasta, tarvitsen aurinkolasit silmilleni. Ravintolassakin etsin mieluummin pöydän, johon aurinko ei paista.

💄 En ole käyttänyt meikkiä moneen vuoteen. Kestovärjään ripseni, mutta muuten olen aina aivan luomu. Luovuin meikkaamisesta kokonaan sen jälkeen kun huomasin, että unohdan aina laittaneeni ripsiväriä ja hieron sen sitten poskilleni.

🐠 En ole pidellyt kädessäni kalaa ainakaan 35 vuoteen. Hämähäkit, hiiret, madot no problem, mutta kalat kierrän kaukaa.

Rantaelämä on siis tosi jees, kunhan ei tarvitse olla missään tekemisissä kalojen kanssa.