elämä alankomaissa,  matkustus

Kuukauden kymmenen: maaliskuu

Salamatkustaja-blogin Satu kirjoitti tänä aamuna hauskan postauksen maaliskuun mietteistä ja tavoitteista. Satu antoi luvan kopioida kysymykset, ja innostuinkin heti miettimään tulevia viikkoja.

Minulla on tässä kuussa edessä ainakin työpaikan vaihdos, lyhyt oma matka Helsinkiin sekä kahdenkeskinen viikonloppu avomiehen kanssa. Hän oli merkinnyt viikonlopun perhekalenteriimme näin:

Mutta ensin arkisempiin asioihin.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: 

Aha, nyt ei vissiin sit enää nukuta. Kello oli vasta viisi, kun kolmevuotias pyysi aamuöisen yskäkohtauksen jälkeen aamiaismuroja.

Tämän kirjan aion lukea:

Minulla on kokonainen pino kirjoja odottamassa, mutta jos ihan realistisia ollaan, taidan lukea Hesarin kuukausiliitteen ja Kodin Kuvalehden.

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:

Yhden esitelmän otsikon ja lyhyen kuvauksen. Pääsen tänä keväänä puhumaan lääkäreille (hollanniksi) siitä, miten ja miksi tieteellisen tutkimuksen suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon potilaan näkökulma.

Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:

Se itse esitys on takuulla vielä keskeneräinen. Teen nämä jutut aina juuri ennen deadlinea.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni: 

Odotapas vaan, teineinä niitä ei meinaa saada millään ylös sängystä.

Ruoka, jota aion kokeilla:

Utrechtiin jokin aika sitten avatun F.a’k -ravintolan ranskalais-aasialaista (sic!) ruokaa. Ruokalista näyttää huvittavalta ja siltä, että tulen olemaan paikan ainoa yli nelikymppinen.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu: 

Jätän kahden viikon päästä vakityöni ja olen taas täysipäiväinen yksinyrittäjä. Ensimmäinen puolivuotinen on aivan täynnä töitä.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:

Matka Helsinkiin – odotan omaa hemmottelulomaani kiihkeästi, mutta tiedän, että minulle tulee kova ikävä lapsukaista

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:

Voi olla, että saamme häiden vieraslistan laadittua ja kaukomatkan loput lennot varattua.

Minkä asian haluaisin lasteni/lapseni muistavan tästä kuukaudesta:

Keväisen Utrechtin lukemattomat krookukset, yökylän lapselle rakkaan hoitajan luona ja sen, että äiti tuli takaisin (tuliaisten kanssa).

2 Comments

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Discover more from hollanninsuomalainen

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading