Uudenvuodenaaton ilonaiheet
Vietimme vuodenvaihteen meiltä noin tunnin matkan päässä sijaitsevassa Puttenissa. Metsähotellissa oli meidän lisäksemme yksi iäkkäistä ihmisistä koostuva bridgeseurue, monta koiraa ja pari muuta lapsiperhettä.
Maallepako uudenvuodenaattona oli oma briljantti ideani – olin edellisenä vuonna tulla hulluksi sotatanteretta muistuttavassa Utrechtissa.
Eilen minulla sen sijaan oli monta syytä olla tyytyväinen.
1. Hollannin uudenvuodenaatolle tyypillinen idioottimainen tykitys kuului hotellihuoneeseemme vain kaukaisena kuminana, joka ei saanut minua kiehumaan.
2. Kävelimme metsässä noin kolme tuntia, emmekä törmänneet kuin yhteen lenkkeilijään ja viiteen pyöräilijään. Se on hollantilaisessa luonnossa harvinaista; Utrechtin metsät ainakin vilisevät reippaita juustopäitä. Toisaalta on rentouttavaa, ettei Hollannissa tarvitse pelätä karhuja.
3. Kolmevuotiaamme veteli yli puolet kävelylenkistämme hirsiä Bugaboo Buffalo -yhdistelmärattaissa, jotka ovat olleet yksi parhaimmista hankinnoistani ikinä. Ne kestävät metsäpolut, juurakot ja mutaläntit. (Tämä on tyytyväisen äidin ilmainen mainos.)
4. Taaperon koko reissun suurin ilonaihe oli se, että hän sai kävellä hotellirakennuksesta toiseen ilman takkia. Matkaa oli 30 aikuisen askelta, ja ulkona oli kymmenen astetta lämmintä, mutta hän huusi joka kerta riemuissaan: hui, miten kylmä!
5. Söin pizzaa. Söin myös hollantilaisia uudenvuodenaaton leivoksia, oliebollen ja appelbeignets, eräänlaisia munkkeja. Ja sitruunakakkua. Ja suklaata. Ja niin edelleen.
6. Taapero suunnitteli itse tanssiesityksen, johon sisältyi pyörimistä ja valekaatuminen sekä yksinkertainen hollanninkielinen sanoitus: ui, ui, ui eli sipuli, sipuli, sipuli. Hän esitti shownsa iäkkäille saksalaisille turisteille useampaan kertaan. Meille hän ilmoitti, ettei halua tanssia, ellei hänellä ole yleisöä. Meinasin pakahtua.
7. Huomasin, että saan lukea hetken aikaa naistenlehteä, vaikka olen taaperon kanssa. Hetki on tässä tapauksessa noin kahden minuutin mittainen, mutta kuitenkin.
8. Menin nukkumaan puoli kymmeneltä heti sen jälkeen kun olin syönyt pimeässä hotellihuoneessa Mars-patukan ja juonut tilkan Baileysia. En jaksanut enää nousta pesemään hampaita. Aikuisen ei ole pakko, jos ei jaksa.
Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni! Kiva, kun olette siellä. Vuonna 2019 on luvassa ainakin työkuvioiden muutoksia, häät ja pitkä matka.
