17: Kuuraparta
Silloin kun olin pieni, meillä kävi monena jouluaattona ihan oikea joulupukki eli varmaan eno tai naapurin setä.
Se oli jännittävää.
Muistan, kun yhtenä jouluna lahjat olivat joulupukin säkissä ladottuina niin, että minulle tarkoitetut paketit olivat pohjimmaisena. Kaikki muut läsnäolijat – erityisesti pikkuveljeni – tuntuivat saavan lahjoja jatkuvalla syötöllä, mutta minun nimeäni ei mainittu.
Aloin olla vähän huolissani, varsinkin silloin, kun joku sukulaisistani murjaisi kaikkien joulupukkiin uskovien pelkäämän vitsin: Satu on tainnut olla aika tuhma, kun ei saa yhtään lahjaa.
Hetkeä myöhemmin huomasin paketin, johon oli kirjoitettu minun nimeni ja osoittelin sitä pienellä sormellani, hyvin helpottuneena.
Tämä koko tapahtuma tallentui perhealbumiimme dramaattisena kuvasarjana.
Itse olen ajatellut (yrittää) olla sanomatta omalle lapselleni, ettei hän saa joululahjoja, jos ei ole kiltti, vaikka ymmärränkin rikkovani toiminnallani rajusti suomalaista joulupukkiperinnettä vastaan.
Joulupukin pääpostikin kun lähetti tyttärelle tilaamani kirjeen sijasta kiltteystodistuksen, jota en sitten edes lukenut ääneen.
Ei aina tarvitse totella. Kiltit tytöt saa lahjoja, tuhmat mitä vain, vai miten se sanonta nyt menikään?
