blogi

15: Ujo

Olen luonteeltani aika ujo mutta oppinut elämään asian kanssa. Onnistun nykyään juttelemaan vieraille ihmisille kolmellakin kielellä ja tarvittaessa sanomaan sanottavani missä tahansa tilanteessa.

Ujoudessa ei tietenkään ole mitään pahaa. Jotkut pitävät kengänkärkiään tuijottelevaa, punastunutta ihmistä jopa suloisena.

Mutta kyllä elämäni olisi monesti ollut helpompaa, jos osaisin vähän nauttia saamastani huomiosta – varsinkin Hollannissa, jossa ihmiset saattavat olla varsin suorasukaisia eikä porukan hiljaisimmille tehdä tilaa.

Pienenä laitoin pikkuveljeni ostamaan irtokarkkini ja vähän isompana jännitin esitelmien pitämistä. Töissäkin pyrin välttämään kaikenlaista esiintymistä, enkä ole mielelläni äänessä isossa porukassa, ellei ole pakko.

Minulla ei takuulla olisi ollut menestystä deittiasioissa, jos ensikontakti olisi ollut minun vastuullani.

Taaperolla on elämään toisenlainen ote. Kävimme äsken katsomassa pienille lapsille suunnattua musiikkiteatteriesitystä. Heti konserttitaloon astuttuamme taapero otti kontaktin lipuntarkastajaan, tarttui helmaansa ja pyysi miestä katsomaan, miten hieno mekko hänellä on päällään.

Kuvassa minä noin 2-vuotiaana. Yritän hymyillä, vaikka jännittää ja itkettää.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: