14: Kelirikko
Utrechtin keskustassa on pari rakennusta, jotka muistuttavat minua fuksivuodestani Helsingin Fabianinkadulla numerossa 35. Toinen näistä rakennuksista on entinen farmakologinen instituutti Minrebroederstraatilla ja toinen on entinen farmaseuttinen laboratorio kotikadullani vanhan kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä.
Farmasian ensimmäisen vuoden opiskelijoita ei kyllä oikeasti kutsuta fukseiksi vaan tapeiksi.
Tappivuotenani 1994-1995 Helsingin yliopiston farmasian laitos, nykyinen Farmasian tiedekunta, sijaitsi vielä keskustassa. Seuraavana vuonna muutimme moderneihin tiloihin Viikkiin eli landelle, niin kuin silloin irvailimme.
Vanha farmasian laitos on kivitalo, jossa oli oma tila Yliopiston farmasiakunnalle. Rakennuksen hauskin paikka oli ainejärjestön isännän maja, joka sijaitsi eräänlaisessa komerossa.
Pienehkö tila oli täynnä katukylttejä ja muuta opiskelijoiden vuosien saatossa keräämää sälää. Siellä istuttiin iltaa ja yötä. Naurettiin, laulettiin, humalluttiin, tanssittiin pöydällä. Ystävystyttiin, ihastuttiin, rakastuttiinkin.
Pesän nimi oli Kelirikko.
