Luukku 11: Hollanninsuomalaisen joulumuistoja

Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopusta löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista. Käy kurkkaamassa!

***

Jouluvalot syttyvät Hollannissa marraskuun lopussa sen jälkeen kun Sinterklaas on saapunut Espanjasta. Olisin heti ensimmäiset lamput nähtyäni valmis riemukkaaseen joulunviettoon, mutta juhlavaan aikaan liittyy myös jonkin verran haikeutta.

Joulun alla mietin enemmän Suomea ja suomalaisia perinteitä kuin vuoden muina jaksoina. Tänä vuonna pohdin erityisesti sitä, miten alamme toteuttaa joulunviettoa Hollannissa omassa perheessämme, johon kuuluu kolmevuotias lapsi. Mieli palaa oman lapsuuteni jouluihin, joista minulla on monta kaunista muistoa.

Asuin lapsena Mikkelin Tuppuralassa, ja meillä vietettiin perinteistä suomalaista perhejoulua.

Silloin kun olin pieni ja rakas mummoni eli vielä, kävin mielelläni mummon kanssa saunassa. Lähdettiin yhdessä selänpesuun. Kerran mummo sanoi, että saunaan pitää jouluaattona mennä kynttilän kanssa, koska saunatonttu haluaisi silloin liittyä saunojien seuraan mutta pelkää sähkövaloa. Olen siitä asti kylpenyt jouluna pelkän kynttilän valossa.

Viimeisinä elinvuosinaan mummo sairastui dementiaan. Hän eleli vanhainkodissa, mutta tuli eräänä aattona meille viettämään joulua. Mummo oli kuitenkin saanut vanhainkodista niin mukavan kämppiksen, ettei meinannut ollenkaan malttaa istua joulupöydässä meidän perheen kanssa; hän kaipasi takaisin Aunen luokse. Olin iloinen mummon puolesta, vaikka hätäily vähän harmittikin.

Aattona iskä vei kynttilät hautausmaalle sillä aikaa kun äiti valmisteli jouluruokia. Lähdin yleensä iskän mukaan tunnelmoimaan ja muistan elävästi valkoisen hangen, nenänpäätä nipistelevän pakkasen, kengän alla narskuvan lumen ja sadat tai tuhannet pimeässä illassa loistavat kynttilät. Iskä hoitaa kynttilöiden viennin edelleen joka ikinen jouluaatto, vaikka miten pakastaisi.

Meillä syötiin jouluaattona ns. kalsari-illallinen; joulusaunan jälkeen sai vetää päälleen oloasun ja syödä perinteisiä ruokia niin paljon kuin jaksoi. Se oli – ja on edelleen – juhlakattaus minun makuuni.

Joulupäivänä meillä oli Verkkokujan rivitaloissa tapana viettää pyjamapäivä vain oman perheen parissa. Leikittiin lahjoilla, katsottiin telkkaa ja syötiin kinkunjämiä ruisleivän päällä. Me lapset olimme kuin tulisilla hiilillä, koska olisimme halunneet mennä näyttämään uusia leluja naapuriin.

Tapanina pääsimme vihdoin kyläilemään. Voi sitä riemua!

Lapsuuteni ja nuoruuteni joulumuistoihin liittyy olennaisesti musiikki ja varsinkin musiikkiluokkien kuoron kanssa Mikkelin tuomiokirkossa esittämäni joululaulut. Kaunis goottilaistyylinen kirkko oli tupaten täynnä yleisöä, kun lauloimme dona nobis pacem. Anna meille rauha.

Viime vuosina olen kuorolauluharrastukseeni liittyvien joulukonserttien takia viettänyt joulun yleensä Hollannissa. Se on oma valintani, mutta kyllä minua joka vuosi vähän surettaa se, että olen jouluaattona kaukana Pohjolasta maassa, josta tutut perinteet puuttuvat.

Joulukuusi sentään seisoo hollantilaisessa olohuoneessa jo joulukuun alusta alkaen. Jouluaatto (kerstavond) on Alankomaissa kuitenkin useimmille ihan tavallinen tai vain hieman tavallista lyhyempi työpäivä.

Täkäläinen jouluaaton illallinen – jos se tarjoillaan – on vähän liian fiini minun makuuni. Ankanrinnan, cô­te de boeufin tai pavlovan nauttiminen pyhävermeissä ei vastaa minun kuvaani rennosta jouluruokailusta.

Tänä vuonna aion viettää mahdollisimman perinteisen suomalaisen jouluaaton meillä kotona tyttäreni ja hollantilaisen avomieheni kanssa. Olen ottanut joulukuun 24. päivän vapaaksi töistä ja lauloin ainoan joulukonserttinikin jo viime lauantaina

Hykertelen etukäteen, kun kuvittelen, miten pienokaisemme ilahtuu siitä, että riisipuuron ainoa manteli sattui juuri hänen lautaselleen. Tai siitä, että ainakin muutaman suomenkielisen lauseen osaava joulupukki löysi meillekin, Utrechtin keskustaan.

Piparkakku- ja joulutorttutaikina sekä luumuhillo ja puuroriisi oli helppo hakea Rotterdamista, Suomen Merimieskirkon joulumyyjäisistä. Kuusi on jo koristeltu ja joulutähti hankittu. Jouluradio soi päivittäin.

Ensimmäiset lahjatkin on paketoitu pukin puolesta. Avomiehelle tilasin sitä maailman herkullisinta suomalaista suklaata persoonallisella tekstillä varustetussa pakkauksessa. Taaperon toivomaa karjuvaa hamsteria en ole vielä löytänyt.

Sauna, hautausmaareissu, lumi ja monet muut lapsuuteni joulun elementit puuttuvat, mutta pyrin siihen, että oman tyttäreni mieleen jää aatoista monta kaunista hollanninsuomalaista joulumuistoa.

Suomalaisessa joulussahan on loppujen lopuksi kyse siitä, että rauhoitutaan olemaan yhdessä ja nauttimaan joulutunnelmasta.

Aattona pirautamme sukulaisille, ja netin ansiosta joulurauhan julistuksen jälkeinen taputtavien tumppujen äänikin välittyy Suomen Turusta suoraan hyasintintuoksuiseen olohuoneeseemme.

***

Ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenterin muut luukut löytyvät täältä sitä mukaa kun ilmestyvät:

Luukku 1: Anniinan kulma / Italia
Luukku 2: H niin kuin Hausfrau / Saksa
Luukku 3: Viinilaakson viemää / USA
Luukku 4: Maurelita / Ranska
Luukku 5: Hollanninhippiäinen / Hollanti
Luukku 6: Suomalainen im Allgäu / Saksa
Luukku 7: Alla kaalipuun / Uusi-Seelanti
Luukku 8: Kaapelikukkulan kuulumisia / USA
Luukku 9: Viisi kymppiä lasissa / Luxemburg
Luukku 10: Viherjuuria / Saksa
Luukku 11: Hollanninsuomalainen / Hollanti
Luukku 12: Tahdon Asiat / USA
Luukku 13: Matkani tuntemattomaan / Ruotsi
Luukku 14: Melkein tropiikissa / Espanja
Luukku 15: Vihreän saaren emäntä / Irlanti
Luukku 16: Oh, wie nordisch! / Saksa sekä Nordic Days / Saksa
Luukku 17: The Unknown And Beyond / USA
Luukku 18: One with Alpenglow / Saksa ja Unkari
Luukku 19: Ruovesi blogi / Itävalta ja Unkari
Luukku 20: Wonderworld of Noora / Viro
Luukku 21: Heidin Italia / Italia
Luukku 22: À la Helvetia / Sveitsi
Luukku 23: One glass of milk, please / USA
Luukku 24: Life in English / Australia sekä Konalla / Hawaii, USA

Instagram: #ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Hollanninsuomalaisen oma joulukalenteri 2018 löytyy täältä.