blogi

10: Luonnonkihara

Minulla on luonnonkihara tukka, mikä ei Hollannissa ole mitenkään erityistä. Meidän pienessä työporukassakin on useampi krullenbol, kiharatukkainen ihminen.

Suomessa omat kikkurat ovat harvinaisemmat, ja tukastani onkin aina huomauteltu positiivisessa mielessä. Amerikassa taas kampaaja ihmetteli, kun en halunnut hänen föönaavan tukkaani suoraksi.

Introvertin mielestä juuri mikään ei ole ikävämpää kuin se, että saa liikaa huomiota. Tarina kertoo, että jo aikoinaan – vielä rattaissa istuessani – rupesin itkemään, kun tädit huomauttelivat kiharoistani.

Koulussa minulle laulettiin Ritari Ässä -ohjelman tunnaria sanoilla kikkarapää, kikkarapää. Rinnakkaisluokalla oli yksi poika, jolla oli vielä kiharampi tukka, mutta ilmeisesti minäkin muistutin David Hasselhoffia.

Jossain vaiheessa opin ottamaan hiuksistani kaiken irti: värjäsin ne hennalla kuparinvärisiksi. Eipähän jäänyt keneltäkään huomaamatta.

Nykyään ihastelen taaperon niskakiharoita ja olen iloinen siitä, että minulla ylipäänsä on tukka päässä.

Keskustelu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s