6: Pikkutavaroita

Kävin eilen illalla läpi taaperon leluja karsintamielessä, koska tässä kuussa on odotettavissa tavaramäärän eksponentiaalinen kasvu. Joulukuussa vietetään nimittäin joulun lisäksi sekä taaperon synttäreitä että Sinterklaasia, josta Hollanninhippiäinen kirjoitti eilen osana ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria.

Minussa on lajittelijan vikaa, joka on selkeästi periytynyt myös tyttärelleni. Hän asettelee tarrat värijärjestykseen ja samanlaiset leikkipizzan täytteet vierekkäin. On kuitenkin yksi asia, joka saa minun mielestäni olla ihan sikin sokin ja se on pikkutavaralaatikko.

Jo pienenä rakastin tilpehööriä ja minulla oli aina yksi purkki täynnä kaikenlaisia pikkusälää. Oli ihana avata purkin kansi ja tutkiskella sen sisältöä. Muistin monien esineiden alkuperän.

Taaperollakin on nyt kokoelma pikkutavaroita. Se sisältää muun muassa hiuslenksuja, pieniä kylpyankkoja, tarroja ja pyykkipoikia sekä taaperon keräämiä kiviä, simpukoita ja kastanjoita. Otamme laatikon usein pöydälle ja tutkiskelemme sitä yhdessä, lähekkäin, kaikessa rauhassa – yksi tavara kerrallaan.

Pikkutavaralaatikko on samalla kielenkehityksen kannalta kätevä pedagoginen väline. Mikä tämä on? Minkä värinen se on? Mistä sä oot sen saanut? Mitä sillä tehdään?

Sitten kun lapsi on vähän isompi, voimme alkaa leikkiä laatikon avulla Valehtelijoiden Klubia, yhtä lapsuuteni lempiohjelmaa. Muistatko? Katso tästä.