8 faktaa minusta

Bongasin Viherjuuria-blogista hauskan haasteen ja naputtelin itsekin saman tien kahdeksan minuun liittyvää huikeaa paljastusta:

1. Tykkään lukea juorulehtiä. Nauratan työkavereitani sillä, että tiedän Hollannin kuningashuoneen jäsenten ja muiden paikallisten julkkisten kuulumiset. Ilkeilyjuoruista en tykkää, minusta vain on kiva seurata ihmisten touhuja. Kaikki tosielämään perustuva – elämäkerrat, blogit, instastoorit, dokumenttielokuvat, vanhat päiväkirjat – on mielestäni parasta viihdettä.

2. Opin tekemään ruokaa vasta 38-vuotiaana. Sitä ennen olin kyllä wokkaillut, keitellyt perunoita ja suoriutunut muista yksinkertaisista keittiötehtävistä, mutta nykyään saan aikaiseksi esimerkiksi jopa lähes klimpittömän béchamelkastikkeen. Ruokareseptien ohjeista en uskalla vieläkään poiketa, mikä johtunee siitä, että olen reseptuuriin tottunut proviisori. Gramman tarkkuudella mennään.

3. Vaikka olenkin aina ollut ns. kiltti tyttö, olen huono tottelemaan auktoriteettejä, enkä viihdy kovin hierarkisessa työyhteisössä. Arvostan ystävällisiä ja inhimillisiä esimiehiä ja olen hyvin lojaali työntekijä, kunhan saan tarpeeksi vapautta toteuttaa asiat omalla tavallani. Yhdessä sovituissa rajoissa, tietenkin.

4. En ole syönyt kalaa noin 36 vuoteen, paitsi tonnikalaa, joka maistuu enemmän nisäkkäältä kuin kalalta. En kerta kaikkiaan voi sietää kalan makua ja huomaan heti, jos ravintolan keittiössä on käytetty ruoka-annokseni valmistamiseen kalaisia välineitä. Arvaa vaan, ihmetelläänkö asiaa Hollannissa: ”Siis mitä?! Oot suomalainen etkä syö kalaa?”

5. Minussa elää pieni humanisti. Kävin vuosituhannen vaihteessa suomen kielen pääsykokeissa ja sain opinto-oikeuden Helsingin yliopistoon. Lähdin kuitenkin vuonna 2001 Hollantiin, suomen kielen opinnot jäivät ja pilkkusäännöt unohtuivat. Opiskelin sitten hollannin kielen.

6. Pelkään pimeää. Mökillä en uskalla lähteä yöllä yksin ulkohuussiin, ja kauhuskenaarioni olisi viettää yö yksin isossa omakotitalossa. Utrechtiläisessä keskusta-asunnossa tunnen oloni turvalliseksi, kun kadulta kuuluu elämisen ääniä, joiden alle kaikenlaiset epämääräiset rasahdukset peittyvät.

7. Osaan sanoa ”ei” ja olen siitä tosi ylpeä. Olen kaksi kertaa elämässäni palanut loppuun ja molemmilla kerroilla se johtui siitä, että yritin tehdä töitä itselleni sopimattomassa ympäristössä; sellaisessa, jossa painetaan pitkää päivää ja kommunikoidaan kyynärpäätaktiikalla. Kun seinä tuli vastaan toisen kerran, opin tuntemaan rajani. Tiedän nyt, missä minun joustoni loppuu ja osaan ilmaista sen.

8. Haaveilen pitkästä lomasta Havaijilla. Sen jälkeen kun kävimme Havaijin Big Islandilla vuonna 2015, olen kaivannut sinne takaisin. Havaiji on trooppinen ja mystinen ja kuitenkin moderni ja helppo. Se sopii eksoottiseksi matkakohteeksi tällaiselle hygieniaa tarvitsevalle suolivammaiselle. Ehkä ensi vuonna?

Havaijista sainkin sopivan aasinsillan: haastan Konalla-blogin Anun!