blogi

Pitkästä aikaa laulamassa

Pidin puolen vuoden tauon lauluhommista siksi, että olin noin syyskuusta huhtikuuhun flunssassa. Sairastin kaikki mahdolliset päiväkodista taaperon mukaan tarttuneet virukset ja jopa rajun influenssan. En halunnut ottaa sitä riskiä, että joutuisin perumaan konsertin viime hetkellä.

Viime joulukuussahan olisin päässyt laulamaan tosi mieluisan konsertin, jos en olisi ollut melkein neljänkymmenen asteen kuumessa. Vieläkin surettaa, kun ajattelen väliin jäänyttä esiintymistä.

Pari kuukautta sitten sain sähköpostiini kutsun osallistua minulle ennestään tutun amsterdamilaisen kuoron loppuvuoden projekteihin. Ilmoittauduin niistä jokaiseen ja kirjasin harjoitukset ja konsertit saman tien perhekalenteriimme.

Laulutauko saisi nyt luvan loppua – en ole kokonaan onnellinen, jos en pääse laulamaan.

Viimeisin projektini amsterdamilaiskuoron kanssa oli ollut säveltäjä Daan Manneken musiikin levytys. Levy julkaistiin keväällä. Viime perjantaina kuulin, että se oli saanut Trouw-sanomalehdessä julkaistussa levyarvostelussa peräti neljä tähteä (viidestä)! Ihan hyvä saavutus amatöörikuorolta.

Niissä tunnelmissa oli hyvä lähteä toteuttamaan tämän viikonlopun projektia.

Harjoittelimme viime perjantai-iltana J.S. Bachin kantaatin BWV 39 ja William Byrdin Mass for 4 voices ja esitimme molemmat sunnuntai-iltapäivänä Amsterdamin kupeessa sijaitsevan Zunderdorp-nimisen kylän pienessä kirkossa.

Byrdin messu on a cappella -teos, mutta kantaatin lauloimme ammattimuusikoista koostuvan barokkiorkesterin kanssa. Kantaattikonsertit lauletaan pienellä porukalla; tällä kertaa meitä sopraanoja oli neljä.

Pohjois-Amsterdamissa järjestettävät projektit tarkoittavat minulle Hollannin mittakaavassa pitkiä juna- ja bussimatkoja. Perjantaina harjoitus loppuu klo 22.30 ja olen kotona vasta puolen yön maissa. Se on vähän liian myöhään nykyään, kun taapero herää kuudelta, mutta lauluhommat ovat sen arvoisia, että kestän liian lyhyen yön silloin tällöin.

(Ihmettelet ehkä, miksen jää sänkyyn ja anna avomiehen hoitaa aamutoimia. No, se ei onnistu, koska taapero osaa nykyään itse avata ovet ja haluaa ehdottomasti aloittaa aamun kolmestaan.)

Perjantai-illan harjoitukset ovat amatöörikuorolle muutenkin vähän rankkoja, koska suurin osa laulajista on levon tarpeessa työviikon jälkeen. Kummasti se yhdessä harrastaminen kuitenkin virkistää.

Näissä lyhyissä projekteissa ei ole aikaa harjoitella nuotteja enää kuoroharjoituksen aikana – stemmat on opeteltava itsekseen kotona, jotta treeneissä päästään keskittymään musiikin tekemiseen (muziek maken).

Itse olin harjoitellut nuottini aamujunassa matkalla töihin ja luritellut kotona vapaapäivinäni. Lauluharrastuksen kannalta päivätyöstä vapaa perjantai on kätevä.

Suurin osa hyvätasoistenkin amatöörikuorojen projekteista on maksullisia. Pulitin tästä yhteensä kuusi tuntia kestävästä kahden päivän projektista 35 euroa. Sillä maksetaan kuoronjohtajan palkka, tilavuokra, orkesterin jäsenten ja solistien palkkiot ja muut kulut.

Useamman harjoituskerran projektit maksavat Hollannissa yleensä 100-120 euroa. Opiskelijat saavat joskus alennusta.

Harvinaisissa tapauksissa olen ansainnut laulamisella rahaa ja/tai matkakulut on korvattu; tällöin kysymyksessä on yleensä ollut hää- tai hautajaiskeikka.

Loput kuorojen budjetista täytetään kuntien ja säätiöiden avustuksilla ja konserttien pääsymaksuilla. Yleisön määrä harrastajakuorojen konserteissa vaihtelee. Zunderdorpissa meillä on oma uskollinen kuulijakuntamme.

Sunnuntain konsertissakin kirkko oli täynnä, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että yleisöä oli lämpimässä kirkossa noin kuusikymmentä. Konsertti meni ihan kivasti, ja saimme raikuvat aplodit kolme varttia kestäneen ohjelman päätyttyä.

Join pienen tilkan (ilmaista) viiniä ennen kuin vaihdoin mustat kengät keltaisiin sandaaleihin ja lähdin kotimatkalle keskikesän helteessä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja minä olin erityisen hyvällä tuulella.

Kotiin saapuessani olin edelleen täynnä laulamisen herättämiä onnellisuushormoneja. Onnellinen oli taaperokin: isi oli luvannut jätskin sitten kun äiti on kotona.

Siinä me sitten fiilistelimme yhdessä ja taaperon suklaajäätelö valui konserttihameelleni.

Keskustelu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s