Touhukas toukokuu
Täällä sitä porhalletaan helteisessä Utrechtissä. Eilenkin oli 30 astetta lämmintä. On tapahtunut vaikka mitä sitten viime blogikirjoituksen, ei kuitenkaan onneksi mitään suuria elämänmuutoksia. Tämä oma seesteinen elämäni vain on ollut erityisen täyttä.
Synttärit
Täytin toukokuun alussa 43 vuotta. Olin ottanut synttäripäivän vapaaksi välttääkseni työkavereiden antamat poskisuudelmat ja sain aamiaisen sänkyyn, kun tajusin pyytää. Minulle tulee näistä ikävuosista mieleen eräs vaniljalikööri ja esivaihdevuodet.
Äitienpäivä
Vietin äitienpäivän siivoamalla komeroita ja varastoa avomiehen kanssa sillä aikaa kun hoitaja viihdytti taaperoa. Sellainen uhrautuva äiti minä olen (”minä vain raadan, en minä mitään äitienpäivää tarvitse”).
Ylimääräisiä vapaapäiviä
Vappuakin vietin vain sen verran, että laitoin ylioppilaslakin päähäni ja totesin sen olevan liian pieni. Työväen juhlaa Hollannissa ei juuri noteerata, mutta keväällä on kaikenlaisia muita arkivapaita, kuten helatorstai, toinen helluntaipäivä ja Kuninkaanpäivä. Niiden (ja lapsen hoitajan) ansiosta olemme ehtineet huoltaa parisuhdettamme erityisen hyvin.
Konmarinaa
Treffailun lisäksi olemme avomiehen kanssa siivonneet toukokuun aikana ulkovaraston ja kaikki asuntomme kaapit ja laatikot. Ahkeran karsimisen ansiosta irtaimistomme hupenee vuosi vuodelta – lukuunottamatta pehmoleluja, joiden lisääntyminen näyttää riistäytyneen käsistä.
Kokonaisia öitä
Olen herännyt muutaman kerran hämmästyneenä siitä, ettei minun ole koko yönä tarvinnut laittaa tuttia taaperon suuhun. Taaperohan ryhtyi nukkumaan kokonaisia öitä vuoden alussa. Sitä iloa kesti silloin noin puoli viikkoa. Nyt ollaan kuitenkin ehkä oikeasti voiton puolella: ensimmäinen herätys tulee vasta kello 6. Sen jälkeen ei kyllä sitten enää nukutakaan.
Deadline
Tällä viikolla on yhden ison projektin deadline. Meilit sinkoilevat Euroopan ilmatilassa, kun yritämme saada Excelit viimeisteltyä ja raportit valmiiksi.
Kova flunssa
Sairastin yhdessä taaperon kanssa noin sadannen flunssan sitten viimesyksyisen päiväkodin aloittamisen. Taapero sai korkean kuumeen, minä lähinnä korkean **tutuksen ja sitä seuranneen lyhytkestoisen henkisen romahduksen.
Vieraita
Meillä on käynyt ilahduttavan paljon vieraita. Mukavia tyyppejä on tullut Rotterdamista, Nijmegenistä, Lelystadista, Maarssenista, Amsterdamista ja jopa Venlosta saakka. Työpaikallekin sain vieraan, kun Mielilandia-blogin Anu tuli minulle kerran lounasseuraksi.
Laatuaikaa ystävien kanssa
Minulla on kaksi ystävää, jotka olen tänä keväänä tuntenut tasan 20 vuotta. Tutustuin molempiin vuonna 1998 Madridissa järjestetyssä farmasianopiskelijoiden kongressissa (heh). Huhtikuun lopussa kävin yhden kanssa viikonloppumatkalla Dublinissa ja viime viikonloppuna vietin sen toisen kanssa kesäisen illan utrechtiläisellä terassilla. Ystävyys on elämän valkoviini.
Liikuntahaaveita
Olen yrittänyt saada rautavarastojani kohoamaan. Haaveilen nimittäin lenkkeilystä; juoksisin kesäillassa vetreänä kuin gaselli. Heti kun (jos) pääsen hemoglobiinin viitearvoihin, aloitan taas belgialaisen Start to Run -podcastsarjan. Se on suunniteltu tällaisille sohvalta ponnistaville; muutama vuosi sitten onnistuin sen avulla juoksemaan peräti viisi kilometriä puoleen tuntiin.
Litrakaupalla jäätelöä
Nyt kun taaperon lehmänmaitoallergia on ohi, meitä ei pidättele enää mikään. Kadun toisella puolella sijaitsevan jäätelöpuodin tyypit tuntevat meidän perheen, ja minä olen testannut kaikki työmatkan varrella vastaantulevat pehmikset.
Höpöttävä taapero
Taapero puhuu sivulauseita, huijaa käyneensä jo suihkussa, keksii sen sata syytä nukkumaanmenon lykkäämiselle ja kyselee jatkuvasti missä hänen tuntemansa ihmiset ovat. Nyt on päästy vaiheeseen, jota olen odottanut kovasti: taapero keksii omia juttuja ja osaa kertoa päivän tapahtumista. Meinaan pakahtua rakkaudesta.
Hänkin rakastaa minua, kahdella kielellä.
Ik hou ook van jou, mami.
Lakastaa äitiä.
