Lempparimätöt

Syön mielelläni kanawrappeja, kalatonta sushia, libanonilaista kasvisruokaa, tonnikalasalaattia ja muuta kevyttä ravintoa.

Minulla on kuitenkin neljä lempiruokaa, joita rakastan niin paljon kuin ruokaa voi rakastaa. Niitä ja minua yhdistää ylimääräinen rasva ja kevyt tulisuus.

Koska en ole fit girl eikä tämä ole terveysblogi, uskallan esitellä ne teille, arvon lukijat.

Kapsalon
Kapsalon on hollantilainen nakkikioskiruoka. Se koostuu öljyssä paistetuista ranskalaisista, joiden päälle laitetaan (esimerkiksi vasikan) kebablihaa ja juustoa. Annos käytetään uunissa niin, että juusto sulaa, ja päälle lisätään oman valinnan mukaan jäävuorisalaattia, raasteita ja vihanneksia sekä runsaasti valkosipulikastiketta ja tulista sambalia. Näin saadaan aikaiseksi mielestäni lähes ruokaympyrän mukainen annos.

Hollanninhippiäinen on blogissaan kertonut enemmän kapsalonista ja muista täkäläisistä grilliherkuista, joita löytyy snackbareista ympäri kaupunkia. Minä käyn hakemassa kapsalonini Haagin tai Utrechtin juna-aseman Döner Companysta sellaisina päivinä, kun olemme avomiehen kanssa sopineet, että illastamme aikataulusyistä kukin tahoillamme. Minun valintani on siis vetää illallinen muovihaarukalla suoraan foliosta.

Chili cheese fries
Tähän herkkuun tutustuin keväällä 2015 rantabrasseriassa Havaijin Big Islandilla. En ole toistaiseksi löytänyt Utrechtistä ravintolaa, jonka ruokalistalta annos löytyisi. Vaan ei hätää, niet getreurd: osaan tehdä sen itse.

Valmistan säännöllisin väliajoin ison satsin chili con carnea BBC Foodin reseptillä. Syömme sitä samana iltana riisin kanssa, ja laitan muutamia annoksia pakkaseen. Seuraavana päivänä kokoan jämistä seuraavanlaisen combon:

Ladon lautaselle kasan kypsiä uuniranskalaisia. Laitan niiden päälle chili con carnea ja sulatetusta cheddarista ja kermasta tekemääni yksinkertaista juustokastiketta. Tässä vaiheessa kaikki minun tavoittelemani makuelämyksen kannalta välttämättömät elementit ovat kasassa, mutta päälle voisi lisätä pieniä tomaattikuutioita, kevätsipulia ja vähän hapankermaa, jos on muistanut ottaa niitä mukaan ruokakaupasta.

Nachot
Olen kertonut, että tapasin avomiehen Bostonissa melkein kuusi vuotta sitten. Tapaamistamme seuraavana aamuna kävelimme Cambridgesta sillan yli Newbury Streetille syömään nachoja ja cesarsalaattia.

Nachot ovat edelleen meidän ruokaamme. Avomies haluaa omansa siten, että guacamole, salsa ja hapankerma ovat erikseen, minä taas tykkään sekasotkusta eli kaikki kastikkeet saa lätkäistä rennolla kädellä nachokasan päälle.

Lastenhoitajamme, joka on samanlainen nacho lover kuin minä, löysi Utrechtin toistaiseksi parhaat nachot Beers and Barrels -nimisestä ravintolasta. Olemme käyneet testaamassa ne avomiehen kanssa – varmuuden vuoksi useampaan kertaan.

Pizza (pitsa)
Kiihkein rakkaussuhde minulla on pitsaan. Se alkoi äidin tekemällä pitsalla Mikkelin Tuppuralassa, käsitti opiskeluaikoina Kotipizzan jauheliha-pepperonikombinaation ja syveni tutustuttuani kiviuunipitsaan. Vielä 90-luvulla söin pitsaa missä muodossa tahansa – Vuosaaren apteekin lounastauolla saatoin hotkia jopa mikrossa lämmitetyn Saarioisen lätyn – mutta näin nelikymppisenä minulle kelpaa vain huolella valmistettu kiviuunipitsa.

Hakeudun pitsalle Nachtegaalstraatin De Pizzabakkers -ravintolaan. Siellä pohja päällystetään sopivalla määrällä ei-liian-märkää täytettä ja paistetaan rapeaksi puulämmitteisessä kiviuunissa. Täytteiden yhdistelyssä on käytetty mielikuvitusta; tämänhetkinen kuukauden pitsa esimerkiksi on lohi-pinaatti-sipulipizza. Lisään pitsan päälle chiliöljyä ja tilaan kylkiäiseksi proseccon.

Lempiruokarepertuaarini elää jatkuvasti, tietyissä rajoissa. Seuraavilla treffeillä aion testata utrechtiläisessä holvikellarissa sijaitsevan Buck’s BBQ Housen annoksen loaded pizza nachos.

Pitsanatsot! Siinä on ollut nerokas ihminen suunnittelemassa ravintolalle ruokalistaa.

Mikään mainitsemistani ravintoloista ei (harmi kyllä) ole sponssannut minua.