Perjantai kolmastoista päivä

Perjantai on minulle erityinen päivä. Taapero on silloin tarhassa ja vietän itse vapaapäivää palkkatöistäni valtion virkamiehenä. Päivä kuluu tekemällä kotitöitä, oman firman hommia ja kaikenlaisia keskittymistä vaativia asioita. Pesen kaikki pyykit ja mietin perheen ruokapolitiikkaa. Lopun aikaa lepäilen ja pidän huolta itsestäni. Jos aikaa jää, kirjoittelen blogia.

Eilinen perjantai meni tähän tapaan:

Heräsin kello 7.30 siihen, että taapero juoksi makuuhuoneeseemme iloisesti kiljuen. Hän olisi kuulemma halunnut tulla herättämään minut jo tuntia aikaisemmin, mutta avomies oli saanut hänet ylipuhuttua. Olin kovin kiitollinen molempien kärsivällisyydestä. Olin nimittäin ollut hereillä keskellä yötä, koska olin nukahtanut illalla liian aikaisin.

Löhöilin vielä sängyssä ja sain vilkkaan taaperonkin hetkeksi kainalooni, kun kerroin hänelle tarinoita pikkuoravista (eekhoorntjes) ja tikasta (specht) sekä Tatusta, Patusta ja Veerasta. Sitten puin hänet. Riitelimme hetken hampaiden pesusta ennen kuin avomies lähti viemään taaperoa tarhaan ja meni itse töihin.

Söin aamiaisen, kävin suihkussa ja laitoin ekat pyykit koneeseen. Kirjoitin yhden tärkeä työmeilin, puin sitten verkkarit ja sandaalit (!) jalkaan ja köpöttelin banaani kädessä pedikyyriin Oudegrachtille.

Pedikyyrin aikana kirjoittelin vähän blogia ja chattailin kälyni kanssa. Kevään uudet kynsilakkavärit olivat juuri saapuneet ja naureskelin olevani trendsetter, joka sai kokeilla niitä eka kertaa. Olin mielestäni aika vitsikäs, koska minähän en meikkaa ollenkaan enkä tiedä muotivirtauksista yhtään mitään.

Kävelin lounasleipäkaupan kautta kotiin ja asetuin pyykinripustussession jälkeen tietokoneen ääreen. Teen yksinyrittäjänä projektipäällikön hommia paikalliselle yliopistolle neljä tuntia viikossa, yleensä perjantaisin.

Puoli yhdeltä tartuin brie-mangochutney-rucola-pähkinäsämpylääni ja uuteen iPhoneeni ja pidin lounastauon.

Varttituntia myöhemmin palasin tietokoneen taakse tekemään yhden palkkatyöhöni liittyvän homman. Olin luvannut vapaapäivästäni huolimatta kommentoida erästä asiakirjaa, jotta työkaverini saisi sen lähetettyä eteenpäin ja pääsisi lähtemään lomalle hyvillä mielin. Otan sitten jonain toisena päivänä yhden vapaan tunnin. Tykkään kovasti tällaisesta joustavuudesta.

Hoitelin vielä kaikenlaisia muita asioita, kuten sähköposteihin vastailua, papereiden arkistointia ja ruokakaupan tilauksen kotiinkuljetuksella maanantaiaamuksi. Yhtäkkiä kello oli puoli kolme.

Tavaroita järjestellessäni olin löytänyt päiväkirjan, jota olin pitänyt taaperon vauvavuonna. Muistin, etten ollut pitkään aikaan kirjoittanut blogiin uutta juttua vauvan kehityksestä ja istahdin saman tien naputtelemaan sitä ja etsimään kuvia syys-lokakuulta 2016. Voi miten suloinen pieni ihminen lapsemme olikaan (jo) puolitoista vuotta sitten! Niin hymyileväinen ja hassu.

Sain tekstiviestin eräältä mieheltä, jonka oli tarkoitus tulla vasta ensi viikolla hakemaan meiltä ostamansa pinnasänky. Hän kysyi, voisiko tulla jo samana iltana. Vastasin myöntävästi, koska arvelin, että kaiken hopun takana on hänen raskaana oleva ja pesänperustamisviettiä poteva kumppaninsa. Soin miehelle rauhallisen viikonlopun.

Otin kupin kahvia muumimukiin, etsin keittiön kaapeista suklaata (tuloksetta) ja menin sohvalle lepäämään ja tuijottamaan pinnasänkyä. Jätin jäähyväiset kaikille niille öille, jotka olen viettänyt käsi pinnojen välissä ja kaikille niille illoille, joina olen yrittänyt hipihiljaa hivuttaa kättäni pois pinnojen välistä lapsen nukahdettua. Taapero nukkuu nyt oikeassa matalalaitaisessa sängyssä.

Vähän vaille viisi päätin, että taapero saisi illalliseksi vieteripastaa ja porkkanoita sekä herkullisen tostin eli grillatun juustovoileivän ketsupin kanssa. Söin itse kolme hapankorppua, jotten saisi nälkäraivareita ja lähdin hakemaan pikkuista tarhasta.

Kuulin, että tarhalaiset olivat käyneet laatikkopyörällä läheisessä kotieläinpuistossa silittelemässä pupuja ja olin iloinen taaperon puolesta. Hän rakastaa sitä paikkaa.

Sitten seurasikin erittäin vilkas kolmetuntinen. Taapero kirmaili, selitti, halusi auttaa sänkyä purkavaa miestä, kiipeili, kiukkusi, säntäili, tarttui kaikkiin mahdollisiin tavaroihin sekä vastusti iltatoimia. Hän myös kertoi sängynostajalle olevansa sekä etana (slak) että iso tyttö (grote meid). Jossain vaiheessa avomies oli saapunut, ja teimme loput iltahommat yhdessä.

Ryhdyin kahdeksan maissa ihan tomerasti nukuttamaan taaperoa, mutta hänpä ilmoittikin haluavansa isin. Äiti pois. Hän sai haluamansa ja nukahti.

Avomiehen kokatessa eineskermaperunoita, valkosipuli-sambalkanaa ja kukkakaalia cheddarkuorrutuksella minä pakkasin tavaroita Suomalaisen Naisen Päiviä varten.

Jääkaapista löytyi illallisjuomaksi yksi herkullinen Hertog Jan -olut. Kello oli jo lähes yhdeksän, kun istuimme pöytään syömään, rupattelemaan ja leikkimään kännyköillämme.

Puoli kymmenen maissa asuntomme ohitti suuri joukko otsalampuilla ja/tai jouluvaloilla varustettuja juoksijoita. Kyseessä oli ensimmäistä kertaa Utrechtissä järjestetty Night Run. Keskustan läpi vievälle, noin kahdeksan kilometrin mittaiselle reitille oli osunut meidänkin kotikatumme. Olinkin aiemmin illalla ihmetellyt asunnossamme leijailevaa ulkotulien tuoksua.

Lopun iltaa avomies katseli jotain avaruusaluksia sisältävää sarjaa ja minä roikuin somessa. Edellisen päivän kiukku oli haihtunut. Kannatti kirjoittaa siitä blogiin – tämähän on eräänlainen terapiakanava.

Sitä vaan mietin, että jaksoikohan kukaan lukea tätä tekstiä loppuun asti? Loppuhuipennus jäi taas puuttumaan, jos sellaiseksi ei lueta avomiehen vahingossa suorittamaa strippausta avonaisten verhojen edessä. (Oli unohtanut ne yöjuoksijat, joita minä vielä seurasin.)