Hei, helmikuu
Karkkilakko on tuottanut tulosta: olin laihtunut tammikuun aikana ilman muuta dieettiä peräti kaksi kiloa. Puoli kiloa viikossa siis. Siitä voi päätellä, kuinka paljon ylimääräisiä sokerikaloreita olen tullut tankanneeksi viime vuosina.
Tammikuun ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta leivos-/karkkilakko ei ole edes tehnyt tiukkaa. Olen niin kimpaantunut sokeririippuvuuteeni, että kävelen pelkällä sisulla kaikkien houkutusten ohi.
Salikorttia en ole päässyt käyttämään, koska selvisi, että hemoglobiinini oli taas laskenut ja D-vitamiinipitoisuuskin oli niin alhainen, ettei sitä saatu edes luotettavasti mitattua. Olin tosiaan fyysisesti aika poikki ja helpottunut, kun selvisi, mistä kropan väsymys johtuu.
Sain heti rautatiputuksen ja jymyannoksen D-vitamiinia suun kautta otettavana liuoksena. Kesään mennessä olen varmasti taas vähän vireämpi.
Pääkoppani sen sijaan on tykännyt kiireisestä tammikuusta. Olen tehnyt paljon töitä mutta ottanut muuten rauhallisesti. Tai no, niin rauhallisesti kuin kaksivuotiaan kanssa voi ottaa. Mieltä on kohottanut sekin, että olemme käyneet avomiehen kanssa muutamilla treffeillä ja löytäneet uuden hyvän ravintolan, jossa join elämäni parasta espanjalaista Chardonnayta.
Lauloin yhden pienen projektin; Bachin kantaatin BWV144 Leidenissä eräänä sunnuntai-iltana. Mutta nyt kalenterissani ei ole ensimmäistä kertaa moneen vuoteen yhtäkään kuoroprojektia. Täytyisi ryhtyä etsimään uutta kuoroa Utrechtin seudulta.
Se onkin pulmikas tehtävä.
Haluaisin laulaa kovatasoisessa kuorossa. Niihin ei kuitenkaan ymmärrettävistä syistä oteta uusia laulajia ilman koelaulua. Minä taas en tällä(kään) hetkellä halua elämääni koelaulun aiheuttamaa stressiä. Täytyy toivoa, että joku minulle ennestään tuttu kuoronjohtaja järjestää piakkoin projektin, johon pääsen mukaan ilman mitään testejä.
Siihen saakka laulelen kotosalla taaperon kanssa hänen lempilaulujaan Hämähämähäkkiä, Leipuri Hiivaa ja Täti Monikaa. Taaperosta on kehkeytynyt niin kova lauluveikko, että musiikkileikkikoulun opettaja kehotti meitä ”säästämään rahaa tulevaisuuden musiikkiharrastusta varten”. Epäilemme kyllä, että hän kannustaa näin jokaikisen musiikkileikkikoululaisen vanhempia.
Valmistaudumme parhaillaan vuoden ensimmäiseen lomaan. Emme suinkaan pakkaamalla – sen teemme vasta viime tipassa – vaan haaveilemalla kaikesta kivasta yhteisestä tekemisestä.
Taapero puhuu eläintarhasta ja hiekkalinnojen rakentamisesta. Hän on jo ilmoittanut, ettei aio nukkua lentokoneessa. Hän aikoo kuulemma istua äitin sylissä.
Hyvä idea. Taaperon tukan nuuskuttelu on minun mielestäni ehdottomasti paras tapa aloittaa talviloma.
