Tammikuun kuulumisia

Nyt on käynyt niin hyvin, että kaksivuotias taaperomme on nukkunut tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien yöt putkeen lukuunottamatta paria yskäistä yötä, jotka hän vietti sohvalla minun vieressäni.

Taapero nukahtaa iltakahdeksalta. Heräämme avomiehen kanssa yhä useammin aamulla vasta klo 7 – ihan ihmeissämme, kun meidän ei ole tarvinnut nousta sängystä koko yönä. Olen ensimmäisen kerran yli kahteen vuoteen nukkunut jopa yhden kahdeksan tunnin pätkän olematta kertaakaan hereillä.

Mikään ei ole muuttunut; huone, sänky, pyjama, unipussi, tyyny, tutti, vanhemmat ja iltarutiinit ovat ennallaan. Taapero vain päätti aloittaa uuden vuoden nukkumalla läpi yön.

Bloggailun sijaan olen tässä kuussa panostanut lukemiseen. Aloitin ahmimalla kaksi hyvää esikoisromaania: Minna Rytisalon Lempi ja Ben Kallandin Vien sinut kotiin. Nyt yöpöydällä odottaa Eve Hietamiehen Tarhapäivä.

Töissä on ollut sopivan vilkasta. Pääsin osallistumaan yhteen pilottiin, jossa on tiukat deadlinet, ja oman yrityksen projektissakin alkoi loppukiri tammikuun alussa.

Olen ehtinyt sairastaa yhden kunnon flunssan. Toinen kevyempi on juuri menossa.

Aloitimme avomiehen kanssa vuoden alussa makealakon, jonka idea on se, ettemme osta itsellemme (tai toisillemme) karkkia, leivoksia tai muita ylimääräisiä kaloripommeja. Syömme herkkuja ainoastaan synttäreillä ja muissa erikoistilanteissa. Tämä on minulle iso juttu: onnistuin äitiysloman ja imetyksen aikana koukuttamaan itseni päivittäisiin leivoksiin ja maitosuklaaseen.

Tammikuun parina ensimmäisenä päivänä ajattelin jatkuvasti suklaata ja leivoksia. Onnistuin kuitenkin kiertämään kaukaa jopa työpaikan karkkipurkin.

Viime torstaina kävi sitten niin, että minun oli ennen kokousta saatava jotain ruokaa. Kahvilan suolainen valikoima oli huono, joten päädyin ostamaan muffinssin. Haukkasin siitä palan ja heitin sen saman tien pois – öklömakeaa! Ehkä tämä sokerin välttäminen toimii sittenkin? Vanha koira, uudet temput.

Olemme myös lisänneet hyötykävelyä ja kävelylenkkejä. Talsin joka päivä vartin matkan juna-asemalle ja takaisin. Jos teen etätöitä, kävelen kahvilaan (jossa en tilaa leivosta) tai kauppaan tai keksin itselleni jonkun muun syyn lisätä askelia.

Ihan joka päivä en tietenkään ole jaksanut olla parempi versio itsestäni. Olen kuitenkin tallonut vähintään 6000 askelta päivässä, ja yli kymmenentuhannen askeleen päiviä on kertynyt tänä vuonna jo peräti kahdeksan.

Kuulun nyt niihin optimisteihin, jotka kirjautuvat vuoden alussa kuntosalille, koska löysin nurkan takana sijaitsevalta urheilukeskuksesta ihan oikean suomalaisen saunan! Siellä on kiulu, josta saa heittää kauhalla vettä kiukaalle.

Ehdin jopa käydä kerran saunomassa ennen kuin sairastuin siihen vuoden ensimmäiseen flunssaan. Kunhan paranen tämänhetkisestä viiruksesta, aion mennä ottamaan kunnon löylyt ja ehkä vähän polkemaan crosstraineria, (keskivartaloni) muodon vuoksi.

Taapero on ihastunut Tatu ja Patu -kirjoihin, tanssimiseen ja Penelope-piirrettyihin. Olemme viettäneet useita tunteja niiden parissa.

Lopun vapaa-aikani olen kuluttanut lukemalla sanomalehtiä, juomalla kahvia, siivoamalla vaatekaappia, analysoimalla perheemme menoja ja tuloja, vertailemalla toisiinsa kahta lähellä sijaitsevaa ala-astetta ja katsomalla uusia hollantilaisia tv-sarjoja (Papadag ja De Luizenmoeder).

Ja yritänhän minä laulaakin. Ehkä tämä päiväkodin aloittamisen jälkeinen flunssakierre loppuu jonain päivänä niin, ettei minun tarvitse perua ihan kaikkia kuoroprojekteja.

En päässyt äänestämään Saulia, koska en ollut lähellä yhtäkään Alankomaiden ennakkoäänestyspaikoista aiemmin tällä viikolla. Toivotaan nyt, ettei Saulin presidenttiys jää yhden äänen päähän.

Hyvää uutta vuotta ja märkiä poskipusuja kaikille lukijoille!