Vuoden viimeinen päivä
Puoli yhdeksältä aamulla lähdimme avomiehen kanssa vuoden viimeisille treffeille. Menimme läheiseen Stael-kahvilaan lukemaan sanomalehtiä ja syömään tokaa aamiaistamme.
Kävelimme pitkän lenkin Utrechtin keskustassa ja ehdimme vielä syödä lounasta 30 ml -nimisessä kahvilassa ennen kuin menimme vapauttamaan hoitajan uuden vuoden viettoon.
Taapero nukkui neljän (!) tunnin ennätyspäiväunet, joten sain itsekin nukuttua peräti kaksi tuntia. Se oli ihanaa.
Olimme käyneet ostamassa taaperolle ja avomiehelle raskaan munkin tapaisia sesonkileivonnaisia, joiden nimi on oliebol (suora käännös: öljypallo). Minulle ne eivät maistu, mutta olin iloinen, että löysimme taaperolle maidottoman version. Taapero haukkasi perinneherkusta pienen palan, nuoli sen päälle ripotellun tomusokerin ja jätti öljypallon sikseen.
Loppupäivän satoi vettä, joten pysyimme sisätiloissa. Tein ison annoksen Jamie Oliver -lihapataa, joka viipyi uunissa neljättä tuntia.
Vietimme ihan tavallisen ja alkoholittoman uudenvuodenaaton. Pysyin hereillä kello kahteentoista saakka vain siitä syystä, että olin jonkin verran huolissani takapihan paukuttelijoista. Taaperon huone kun on sillä puolella taloa.
Meteli oli kahdentoista ja yhden välillä hirmuinen, mutta taapero nukkui läpi kaiken jytinän. Yhden maissa kaupunki hiljeni ja mekin kömmimme peiton alle nauttimaan vuoden 2018 ensimmäisistä lyhyistä yöunista.
