Vuoden viimeiset päivät: 26. joulukuuta
Melko hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kymmenen junalla Tampereelta Helsinkiin. Leikkivaunussa oli vilinää ja pari yllättävän vanhaa lasta. Taapero jaksoi leikkiä noin tunnin ja chillaili loppumatkan sylissä.
Meillä oli huone Scandic Simonkentästä ja olen kiitollinen siitä, että saimme huoneen jo heti saavuttuamme, klo 12. Taapero pääsi siis nukkumaan kunnon päiväunet rauhalliseen, pimeään huoneeseen.
Minäkin menin nukkumaan sen jälkeen kun olin syönyt avomiehen kanssa hotellin käytävän lattialla Hesburgerin kerroshampurilaisen. Se on pakko saada jokaisella Suomen-matkalla. Söimme lounaan käytävän lattialla sen takia, että taapero saisi nukkua rauhassa.
Unien jälkeen lähdimme ostamaan Lindexistä pyjamia sekä katselemaan Stokkan jouluisia näyteikkunoita ja Hesperianpuiston, Aleksin ja Senaatintorin kauniita jouluvaloja. Menimme illalliselle La Famiglia -ravintolaan, joka osoittautui pikkuisen nyreästä palvelusta huolimatta sopivaksi lapsiperheen ruokapaikaksi.
Saimme pöydän leikkitilan läheltä, ja ruokalistalla oli lehmänmaitoallergiselle taaperolle maidottomia annoksia. Hän söi elämänsä ensimmäisen spagetti bolognesen (lue: pelkän spagetin). Minä tajusin, että söin ensimmäisen kerran taaperon kanssa ravintolassa niin, etten noussut kertaakaan ylös oman ateriani aikana. Taas yksi virstanpylväs ohitettu.
Illalla löhöilimme kolmestaan hotellin isolla sängyllä ja taapero selitti kaksivuotiaan juttuja. Hän oli hyvällä tuulella ja nukahti tyytyväisenä jo neljänteen eri sänkyyn tällä lyhyellä matkalla.
Jännä, miten hyvin kaksivuotias sopeutuu koko ajan vaihtuviin paikkoihin. Itse kaipasin jo vähän matkalaukun purkamista ja omaa kotia.
