Vuoden viimeiset päivät: 24. joulukuuta

Lentokentän Glo-hotellin huone oli tosi pieni ja pimeä. Heräsimme seitsemän jälkeen, enkä hetkeen tiennyt, missä silmälasini olivat. Olen ilman niitä aika sokea – linsseissä on miinusta yli kahdeksan.

Yö oli ollut lyhyt ja repaleinen, ja tulehtunut korvani oli edelleen lukossa lennon jäljiltä. Jouluaatto voisi alkaa hellemminkin, mutta olin sentään hyvässä seurassa: taaperon ja avomiehen kanssa.

Kävimme (hyvässä!) suihkussa ja menimme viereiseen buffetravintolaan aamiaiselle. Juna Tampereelle lähti jo yhdeksältä. Onneksi Glo-hotellista on raiteille lyhyt matka.

Junamatka meni mukavasti tyhjässä leikkivaunussa. Taapero kaatui vain kerran. Juttelin konduktöörin kanssa 70-luvun hollantilaisbändeistä.

Pikkuveljeni oli meitä vastassa Tampereella ja pääsimme viettämään aattoa hänen perheensä luokse. Saimme perinteistä jouluruokaa ja paljon lahjoja. Taapero uskalsi ujostelusta huolimatta ottaa vastaan joulupukin ojentaman paketin.

Pääsin ensimmäistä kertaa joulusaunaan taaperon kanssa eli istuin itse saunassa ja vahdin hänen kylpemistään lasioven läpi. Kaksivuotias ei vielä osaa arvostaa hikoilua lauteilla kun vaihtoehtona on kylpyamme, muovilaiva ja useita erivärisiä kylpyankkoja.

Ihmettelin kälyni kykyä ruokkia kahdeksan aikuista ja neljä lasta. Ei ole mikään pikkujuttu järjestää jouluateriaa noin isolle porukalle.

Illalla lähdimme Airbnb-kämppäämme – samaan, joka meillä oli viime kesänä. Se on kaunis ja rauhallinen ja lähellä ydinkeskustaa.

Taapero oli laulutuulella ja kovin puhelias, mutta nukahti lopulta retkisänkyynsä ihasteltuaan hetken kirkasta kuuta. Jaksoin jutella avomiehen kanssa vielä puoli sanaa ennen kuin simahdimme puhtaisiin lakanoihin.

*Olen ihan itse maksanut matkat ja yöpymiset, vaikka mainitsenkin palveluita nimeltä.