hollanninsuomalaisuus,  hollanti,  matkustus,  perhe

Vuoden viimeiset päivät: 22. joulukuuta

Heräsin sohvalta yskäisen taaperon vierestä. Yhdessä nukkuminen on kyllä ihanaa.

KLM oli varannut meille peruutetun lennon tilalle lennon, joka lähtee Amsterdamista aatonaattoiltana klo 20.30. Emme olleet asiasta ollenkaan innoissamme, koska koko lento osuu taaperon yöunien aikaan. Saapuisimme Helsinkiin klo 23.55 ja meidän olisi otettava hotellihuone yhdeksi yöksi Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Taaperon arvokkaat yöunet häiriintyisivät pahan kerran.

Päivä meni erilaisia vaihtoehtoja pohtiessa. Suomen-matkastamme oli tulossa rankka ja lyhyt. Olisimme perillä veljeni luona hyvällä säkällä juuri ennen joulurauhan julistusta. Viettäisimme Suomessa vain neljä yötä, kolmessa eri paikassa. Minun on oltava töissä 28. joulukuuta, joten paluulennon lykkääminen ei onnistuisi.

Toisessa vaakakupissa painoi se, että haluaisimme kovasti nähdä minun perhettäni ja viettää yhdessä (valkoista) joulua.

Päätimme tehdä päätöksen seuraavana päivänä taaperon päiväunien jälkeen.

Olin itse edelleen aika flunssainen ja taaperokin ihan tukossa. Kävimme kuitenkin iltapäivällä lyhyellä kävelylenkillä ja syömässä poke bowlit. Se piristi vähän. Taapero ryhtyi jopa tanssimaan ravintolan taustamusiikin tahdissa.

Vasen korvani oli edelleen omituinen, joten päätin aloittaa ihan omin päin ja varmuuden vuoksi varastossa olevan antibioottikuurin. Olin saanut sen raskauden aikana j-pussin tulehdusta varten, ja sama kuuri on ensimmäinen vaihtoehto korvatulehduksen hoidossa. Älkää kuitenkaan ottako minusta mallia – tämä on huono esimerkki lääkärin ohjeiden seuraamisesta. Omalla vastuulla mennään.

Olin aika down. Koko perheen jatkuva flunssailu ja taas yhden matkan mahdollinen peruuntuminen ärsyttivät. Puhumattakaan kurkussa kutittavasta yskästä – se vasta koettelikin hermojani.

Avomiehellä oli onneksi (taas) hauska idea. Hän oli löytänyt netistä hollantilaisen Papadag-nimisen komediasarjan, joka kertoo isistä ja lapsista. Katsoimme sitä pari jaksoa, ja onnistuin jopa naurahtelemaan.

Joulumieli oli aatonaatonaattona kuitenkin vielä hakusessa. Mistähän se löytyisi?

*Postauksen kuva on otettu noin kuukausi sitten Haagissa. En muistanut ottaa yhtäkään tähän päivään liittyvää kuvaa.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: