arki

Vuoden viimeiset päivät: 20. joulukuuta

Heräsin yöllä klo 4 korvasärkyyn. Viime kerrasta taitaakin olla yli kaksikymmentä, jollei kolmekymmentä vuotta. Uni ei enää tullut – en tiennyt miten päin olisin ollut. Parasetamoli auttoi vain osittain ja tulehduskipulääkkeitä en voi ottaa allergian takia.

Sain onneksi lääkäriajan heti yhdeksäksi, kiitos Hollannin omalääkärisysteemin. Korvatulehdus varmistui mutta hollantilaiseen tapaan hoito on oireenmukaista: särkylääkettä, ei antibiootteja. Olin niin pettynyt diagnoosin kuullessani, että tirautin pari kyyneltä siinä lääkärin edessä. Korvatulehdus ja lentomatka sopivat tosi huonosti yhteen.

Taapero oli onneksi jo parempi ja pääsi tarhaan viettämään synttäreitään. Hollannissa on tapana tarjota tarha- tai koulukavereille traktatie – jotakin pientä, mielellään suhtkoht terveellistä naposteltavaa nätisti pakattuna. Osa vanhemmista ottaa tämän asian hyvin tosissaan ja loihtii mitä ihmeellisimpiä luomuksia.

Me olimme omaan tyyliimme vaatimattomia. Ostimme HEMA-kaupasta pieniä pahvirasioita ja laitoimme niihin minirusinarasian ja pari tarraa. Lisäksi avomies pakkasi taaperon mukaan kokonaisen ananaksen, pari mangoa ja verkollisen mandariinejä.

Kuulin avomieheltä, että taapero oli heti tarhaan saavuttuaan saanut pieneltä tarhakaveriltaan ison muiskauksen suoraan suulle ja kommentoinut asiaa: best grappig eli aika hassua.

Tein töitä kotona ja hain taaperon puoli kuuden maissa. Hän oli kovin polleana saamastaan synttärisankarin hatusta ja lahjasta sekä tarhassa majailevista pienistä kilpikonnista.

Puolikunnostani huolimatta ilta taaperon kanssa oli aivan ihana – halailimme ja rötkötimme yhdessä säkkituolissa katsomassa Kaapoa. Lueskelimme taaperon kirjoja ja juttelimme tyyliin:

– Oliko sulla kiva päivä tarhassa?

– Joo.

– Olitteko te ulkona?

– Joo.

– Mitä sä teit ulkona?

– Fietsen.

Hän oli siis pyöräillyt (pienellä kolmipyöräisellä). Jotkut sanat ovat taaperolle sattuneesta syystä tutumpia hollanniksi.

Ilta oli niin kiva, etten ehtinyt surra korvatulehduksen takia missaamaani peli-iltaa Rotterdamissa entisten työkavereideni kanssa.

Odotan innolla lyhyen joululoman alkua ja kokonaisia päiviä avomiehen ja taaperon kanssa. Haluan keskittyä heihin oikein kunnolla: kuunnella kaksivuotiaan juttuja, käpertyä nelikymppisen kainaloon ja nauttia vuoden viimeisten päivien erityisestä tunnelmasta.

Keskustelu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s