Vuoden viimeiset päivät: 11. joulukuuta

Meillä oli ihana aamu, koska olimme kaikki nukkuneet hyvin ja ehdimme vielä köllötellä kolmestaan parisängyssä ennen kuin kenenkään tarvitsi lähteä mihinkään.

Iltapäiväksi oli taas luvattu kovaa lumisadetta. Jäin Utrechtiin ja menin aamupäiväksi tekemään etätöitä lempikahvilaani (Lewis Book Café). Lounasaikaan siirryin de Bijenkorf-tavarataloon syömään tonnikalasalaattia ja jatkamaan hommia. Molemmissa kahviloissa soitettiin letkeitä englanninkielisiä joululauluja.

Olisipa aina joulukuu.

Neljän maissa avomies pääsi onneksi junalla Amsterdamista takaisin Utrechtiin. Utrechtin ja Haagin välillä pikajunat eivät kulkeneet ollenkaan – etätyöpäivä oli siis ollut viisas päätös

Tein avomiehen kanssa spontaanit illallistreffit asemalle. Kävimme testaamassa Hoog Catharijne -ostoskeskuksen food courtin uuden meksikolaisen. Se oli ihan hyvää pikaruokaa.

Kävelimme lumipyryssä keskustan halki kotiin. Hypähtelin onnesta. Kuvitelkaa 1600-luvun talot, mukulakivikadut, kauniisti valaistut kirkontornit ja taivaalta leijailevat lumihiutaleet. Minun teki mieli kömpiä yhdessä peiton alle katsomaan romanttisia New Yorkissa filmattuja elokuvia ja juomaan terästettyä glögiä.

Sen sijaan piirsin taaperon kanssa ikkunatusseilla olohuoneen ikkunaan viivoja, joulujuttuja ja… tonttuoven. (Hahaa – en olekaan ihan pihalla suomalaisista trendijutuista!) Katsoimme myös Ylen nettisivulta muutaman jakson vanhoja Koiramäki-piirrettyjä.

Ennen nukkumaanmenoa taapero halusi piknikille yöpaitani alle. Kyllä, luit oikein. Iltapalaleivän voi syödä äidin yöpaidan sisällä.

Kaikki on mahdollista silloin, kun on pieni.