Vuoden viimeiset päivät: 6. joulukuuta

Olin vapaalla perjantain sijaan, koska halusin fiilistellä itsenäisyyspäivää ihan rauhassa. Saan vaihdella työpäiviä, kunhan teen 28 työtuntia viikossa. Tai oikeammin: kunhan teen työni.

Taapero meni tarhaan, ja minä lähdin istuskelemaan lempikahvilani, Lewis Book Cafén, alakertaan, koska meille tuli siivooja. Kahvilassa istuessani kävin yhden toisen hollanninsuomalaisen kanssa tällaisen Whatsapp-keskustelun:

Kyllä kuulkaa oli parku lähellä koko päivän. Olo oli kuin ulkoavaruudesta tipahtaneella, kun kävelin kaupungilla ja tajusin, että tämä suomalaisen suuri juhlapäivä on hollantilaisille ihan tavallinen keskiviikko.

Lounaalla kävin taas syömässä falafelwrappia ja mietin vähän tulevana lauantaina Amsterdamissa järjestettävän Suomi 100 -juhlan asua. Päätin olla stressaamatta ja pukeutua samalla tavalla kuin kuorokonserttiin: pitkä musta.

Tein vielä oman firman töitä ja muita hommia ja kaivoin juhlan kunniaksi esille Fazerin sinisen, jonka rakas ystäväni oli lähettänyt minulle Mikkelistä saakka.

Viiden jälkeen hain taaperon tarhasta. Katsoimme yhdessä Linnan juhlia. Taapero kommentoi saamelaisia poliisi! ja mekon värejä: orainen! Herkistyin taas mm. koska voin katsella näitä juhlia tyttären kanssa (ensi vuonna hän osaa varmaan jo kaikkien mekkojen värit paitsi ehkä fuksianpunaisen), koska Tellervo Koivisto on yksin ja koska Jenni Haukion mahassa on vauva.

Meidän oli avomiehen kanssa tarkoitus viettää hygge ilta juustofonduepadan äärellä, mutta jonkinlainen päiväkotiviirus heitti lusikkansa soppaan. Taaperoparalla oli vatsavaivoja ja se oli prioriteettimme. Lämmitimme sitten puoli kymmenen maissa pakastimesta löytynyttä ruokaa ja menimme nukkumaan, koska arvelimme, että yöstä voi tulla haastava.

Ehdimme sentään ottaa ruuan kanssa lasilliset kalifornialaista Chardonnayta ja kilistää.

Proost, Suomi 100 ja ulkosuomalaisarki!