Vuoden viimeiset päivät: 3. joulukuuta

Nukuin suhteellisen hyvin, ja aamulla kuume oli poissa. Yskä sen sijaan oli yltynyt kurkunpäätä kutittavaksi piinaksi.

Taaperon hoitaja tuli puoli yhdeksältä, ja päätimme avomiehen kanssa lähteä sunnuntaiaamutreffeille alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaikken ollutkaan huippukunnossa.

Kävimme syömässä Makeaa kahdelle -herkkutarjottimen läheisessä kahvilassa, jossa on ehkä Utrechtin paras cheesecake; rapea pohja, raikas täyte. Lueskelimme lehtiä ja kännyköitä ja suunnittelimme lomamatkaa helmikuulle.

Hämäännyin hetkeksi kahvilan vessoilla, kun en tajunnut pitäisikö minun mennä sisään A- vai M-kirjaimella merkitystä ovesta. Muistin sitten, että kahvilan nimi on Anne & Max. Siitä ei tosin voi päätellä mitään, koska Hollannissa Anne voi olla sekä miehen että naisen nimi ja Alankomaiden Maxima-kuningattaren lempinimikin on Max. Vaan eipä sillä väliä – vessat on vessoja ja ihmiset ihmisiä. Menin sisään A-ovesta.

Treffien lopuksi kävimme testaamassa uuden syyrialaisen katuruokapaikan, Op saj. Huolella valmistettu, tuoreita yrttejä sisältävä falafelwrap oli tosi herkullinen. Ostimme mukaan vielä illallismanakeeshit.

Taapero vetäisi kolmen tunnin päiväunet, joiden jälkeen lähdimme koko perheen voimin pienelle rauhalliselle kävelylenkille tihkusateeseen. Kävimme pitämässä sadetta kaupassa, joka oli täynnä amerikkalaistyyppistä joulukitschiä. Voitte kuvitella, mikä riemu siitä syntyi.

Vietimme rauhallisen koti-illan. Lueskelin taaperolle kirjoja, ihailimme yhdessä melkein täyttä kuuta ja juttelimme pingviineistä ja pandoista.

Taaperon nukahdettua siivoilin vähän, printtasin viikkokalenterin ja yskin. Juuri ennen nukkumaanmenoa muistin, että jääkaapissa oli vielä yksi parasta ennen -päiväänsä viettävä kermaleivos. Muu perhe nukkui jo, joten uhrauduin syömään sen ihan yksin hiljaisessa keittiössä.