Vuoden viimeiset päivät: 1. joulukuuta

Lämpötila oli lähellä nollaa. Ilma oli waterkoud eli kostea kylmyys meni luihin ja ytimiin.

Minulla oli vapaapäivä, jonka vietin tekemällä oman firman töitä ja vähän yhtä sellaista toista hommaa, josta kerron lisää piakkoin. Oli ihana istua kotona pyjama päällä puuhailemassa omia juttuja.

Pari päivää sitten alkanut flunssa tuntui pahenevan iltapäivällä. En kuitenkaan tahtonut myöntää itselleni, että saattaisin olla tulossa kunnolla kipeäksi, koska minulla oli illalla konsertti.

Viiden maissa otin särkylääkettä, yskänlääkettä, nenäsumutetta ja kupin kahvia ja hain taaperon tarhasta. Hän jäi viettämään iltaa hoitajan kanssa, kun minä lähdin äänenavaukseen ja konserttiin parin korttelin päässä sijaitsevaan kirkkoon nimeltä Geertekerk.

Esitimme Schubertin Es-duurimessun. Avomieskin tuli kuuntelemaan konserttia. Hän nuhteli minua, kun kerroin, etten ole ihan fit. Sehän on avomiesten tehtävä. Kyllä hän tietää, etten jätä konserttia väliin, jos vain mitenkään pysyn jaloillani.

Kirkko oli täynnä yleisöä, ja laulaminen oli ihanaa, vaikka olin kuumeinen ja jouduin ennen konserttia ottamaan lisää parasetamolia. Jollain kokemuksen syvällä rintaäänellä onnistuin kahlaamaan läpi melkein tunnin kestävän teoksen ja vielä nauttimaankin.

Yleisössä istui myös vanha opiskelukaverini, joka oli tullut Suomesta saakka Hollantiin pienelle lomalle. Oli ihana höpöttää suomea ja yrittää tiivistää viimeisten 15 vuoden tapahtumat tuntiin. Eihän se onnistunut, tietenkään. Yhdentoista jälkeen minun oli kuitenkin pakko lähteä nukkumaan pois viiruksia, jotta olisin seuraavana päivänä laulukunnossa toista konserttia varten.

Menin nukkumaan rättiväsyneenä mutta tyytyväisenä ja toiveikkaana.