Vauvan eka vuosi: 9. kuukausi

Alkusyksy on Hollannissa ihanaa aikaa. Viimekin vuonna elo-syyskuussa oli vielä muutamia hellepäiviä. Olin edelleen kotona vauvan kanssa ja vaeltelin vaunujen kanssa viiden kilometrin kävelylenkkejä. Lauleskelin samalla viihdyttääkseni vauvaa, koska hän ei aina enää nukahtanut vaunuihin. Välillä teimme koko perheen voimin jopa kymmenen kilometrin lenkkejä, kuten kerran, kun kävelimme koko matkan entisestä kotikylästämme Maarssenista Utrechtiin.

Matkustelin Hollannin sisällä yksin ja yhdessä. Kävin avomiehen ja vauvan kanssa häissä Lemmerissä, joka sijaitsee Frieslandissa, pohjoisessa Hollannissa. Olisi ehkä ollut kätevämpi mennä juhlimaan ystäväpariskunnan häitä yksin, mutta en kerta kaikkiaan raaskinut vielä lähteä niin pitkään matkaan ilman vauvaa. Vauva oli isossa porukassa aivan elementissään. Lachebekkie, sanoivat hollantilaiset. Hymynaama. Kirkkotoimituksen aikana hän oli kuitenkin (ja siksi) avomiehen kanssa ulkona nauttimasta kauniista säästä.

Kävin yksin Leidenissä ystäväni tupaantuliaisissa, ja totta kai paluumatka kesti aivan liian pitkään junaongelmien takia. Olin aivan hermona ja ikävöin vauvaa niin että sattui. Imettämäänkin olisi pitänyt päästä. Muistaakseni paruin avomiehelle puhelimessa, etten enää koskaan lähde minnekään ilman vauvaa.

Tässä kuussa kävimme myös rantajuhlassa Noordwijkissä, ja käväisin vauvan kanssa tapaamassa ystäviäni Haagissa ja Rotterdamissa. Rotterdamin reissulla vein vauvan Suomi-taloon. Saimme itsekin vieraita, kun vauvan kummitäti kävi Suomesta asti ja Amsterdamin seudulla au pairina ollut vauvan pikkuserkku ehti kylään.

Kuukauden ehkä jännittävin juttu oli se, kun vauva lähti avomiehen kanssa kahdestaan ensimmäisen kerran puolen tunnin ajomatkan päähän setänsä eli avomiehen veljen luokse. Ilman minua siis. Vauvalla oli avomiehen kanssa tosi kivaa, niin kuin aina, ja hän itkikin sydäntäsärkevästi, kun avomies lähti töihin kivan viikonlopun jälkeen.

Ensimmäinen hammas puhkesi tässä kuussa alavasemmalle. Toinen hammas ilmestyi siihen viereen muutamaa päivää myöhemmin. Hampaiden tulo kutitti selvästi tosi kovasti. Vauva olisi mielellään purrut minua jatkuvasti, onneksi ei kuitenkaan imetyksen aikana.

Kotonaolosta tuli aika kiireistä nyt kun vauva osasi ryömiä tutkimaan joka paikkaa. Muutenkin maailma kiinnosti, joten imetys ei päivisin oikein enää onnistunut – vauva kääntyi koko ajan pois rinnasta tarkkailemaan ympäristöä. Ryhdyin lopulta ihan systemaattisesti pumppaamaan maitoa päiväruokailuja varten. Aloimme hiljalleen totutella myös Nutrilon Pepti -korvikkeeseen, vauvan lehmänmaitoallergian takiahan tavallinen korvike ei tullut kysymykseen. Mikäs siinä, Peptiä sai ilmaiseksi.

Ruuaksi vauva söi äidinmaitoa ja kaikenlaisia mössöjä. Leivänpalaset ja maissinaksut hän veteli ihan itse sormilla. Painoa oli tässä kuussa 8180 grammaa.

Nukkuminen oli edelleen repaleista, varsinkin yöllä. Joskus vauva saattoi kuin vahingossa nukkua putkeen välillä 20-04, mutta yleensä heräiltiin kyllä useampaan kertaan ja välillä vietettiin keskellä yötä muutama tunti hereillä. Ensimmäiset kauhukohtauksetkin tulivat tässä kuussa, ja ne olivat kyllä vaikuttavia. Onneksi niitä on koko aikana ollut vain yhteensä noin viisi.

Vauva nukkui melkein aina mahallaan ja oppi nousemaan sängyssä polvilleen. Nukuimme kaikki samassa makuuhuoneessa ja otimme vauvan usein yöllä pinnasängystä viereemme, jotta saimme kaikki nukuttua paremmin.

Päiväunet alkoivat vähetä ja niille nukahtaminen oli välillä hankalaa. Vauva nukkui aamulla kyllä edelleen joskus jopa puoleen kymmeneen.

Vauva jutteli tässä kuussa jatkuvasti sanomalla koi koi koi koi. Kutsuin häntä pikku saamelaiseksi. Vaikka vauva olisikin osannut ryömiä luokseni, hän keksi pyytää päästää syliin menemällä lentokoneasentoon ja huutamalla täyttä kurkkua.

Olimme löytäneet pätevän suomenkielisen hoitajan ja totuttelimme kaikki toisiimme. Minä päästin vauvan ja hoitajan ensimmäistä kertaa jopa kahdestaan kävelylle. Ymmärrätte varmaan juuri lukemanne perusteella, että tämä oli minulle suuri askel.

Hoitajan kanssa vauva tietenkin nukahti vaunuihin parissa minuutissa. Tietenkin.