Talviajan ensimmäinen viikko

Pidin viime viikolla päiväkirjaa. Tällainen siitä tuli.

Maanantai
Taapero herätti meidät klo 5 ja jatkoi itse unia. Aikaisen herätyksen ansiosta olin töissä hiljaisessa toimistossa Haagissa jo ennen kahdeksaa. Kuuden tunnin työpäivä sujui mainiosti ilman kokouksia. Vähän ennen kahta lähdin takaisin Utrechtiin ja suoraan suunnitellulle lääkärikäynnille lastensairaalaan avomiehen ja taaperon kanssa. Kävimme sen jälkeen vielä pizzalla Da Portare Viassa, jossa taapero söi elämänsä ensimmäisen rapean minipizzapohjan. Kävelimme Nijntje-museon valoshown kautta kotiin taaperon iltatoimille. Taapero nukahti puoli kahdeksalta. Löhöilin iPadin (ja avomiehen) kanssa ja luin sanomalehtiä. Katsoimme vähän Netflixiä, kunnes nukahdin yhdeksän maissa piilarit silmissä kesken Masters of Sex -sarjan jaksoa.

Tiistai
Herätys tuli kello 5 (mama, äiti!). Aamu sisälsi unisen aamiaisen, leikkiä ja Kaupungin sankareita iPadiltä taaperon kanssa. Avomieskin kömpi sängystä kuuden jälkeen. Tein kevyitä kotiaskareita ja lähdin sitten Haagiin puoli kahdeksan junalla. Olin toimistossa klo 8.15. Valmistelin ensi viikon isoa kokousta ja juttelin kahden proviisorikollegani kanssa viime viikolla Prahassa oppimistamme asioista. Iltapäivällä meillä oli töissä minun elämäni ensimmäinen high tea. Puoli viiden aikaan lähdin junalle. Söin Utrechtin rautatieasemalla herkullista roskaruokaa (kapsalon). Kotona oli vastassa tehotunti eli taaperon iltatoimet ennen kuin lähdin klo 19 kuoroharjoitukseen loppuillaksi. Nukahdin yhdentoista maissa.

Keskiviikko
Heräsin vasta klo 6.40. Voi ihanuus! Avomies oli mennyt tuntia aikaisemmin heränneen taaperon kanssa aamutouhuihin. Tein kuuden tunnin työpäivän kotona ja valmistin siinä samalla yhden lasagnen, yhden toisen uunivuoan, lihamurekkeen ja paria ruokaa lehmänmaitoallergiselle taaperolle. Pesin pyykkiä. Viiden maissa hain taaperon tarhasta. Kuulin, että hän oli kaatunut päälleen ja säikähdin. Kävimme katsomassa Nijntje-valoshowta ennen taaperon illallista. Iltatoimien ja taaperon nukuttamisen jälkeen söin avomiehen kanssa lasagnea ja ryhdyin sitten pakkailemaan ja miettimään seuraavan päivän Helsingin-matkaa. Ennen nukkumaanmenoa kirjoitin vähän blogia ja julkaisin jutun Prahan-matkasta.

Torstai
Nukuin tosi huonosti sen taaperon eilisen kaatumisen takia ja olin jo hereillä kun herätyskello soi klo 4.25. Olin lukenut ystäväni lähettämän viestin liian nopeasti – klo 4.45 ollessani suihkussa avomies hihkui, että lentokenttätaksi odotti kadulla. Luulin se tulevan vasta klo 5. Pienen paniikin ja tuhansien anteeksipyyntöjen jälkeen olin tosi ajoissa lentokentällä islantilaisen ystäväni kanssa. Lensin varhaisella aamulennolla Helsinkiin osallistumaan pohjoismaiseen farmakoepidemiologian kongressiin. Finnairin lentokenttäbussissa törmäsin mikkeliläiseen tuttuuni, jota en ollut nähnyt pariinkymmeneen vuoteen. Kongressin jälkeen kävin katsomassa hyvän ystäväni uudehkoa asuntoa. Kongressi-illallinen oli Korjaamolla, ja sen jälkeen istuimme drinksuilla Linko PizzaBarissa ja kikatimme myöhäiseen iltaan. Nukahdin ennen puolta yötä vakihotellissani, Scandic Simonkentässä.

Perjantai
Heräilin yöllä vähän väliä ja puoli kuudelta aamulla olin täysin hereillä. Lueskelin hollantilaiset sanomalehdet ja Hesarin kaikessa rauhassa ja lähdin sitten aamiaiselle. Olin kongressipaikalla ajoissa kello yhdeksän. Iltapäivällä rakas vanha ystäväni saapui Mikkelistä Helsinkiin ja vietimme kivan illan kaupungilla kierrellen ja höpöttäen. Söimme Santa Fé -ravintolassa, joka on nostalginen opiskeluaikojeni vakipaikka. Kävin ostamassa taaperolle pyjamia ja pari kirjaa. Käteeni tarttui myös pari vuoden 2018 muistikirjakalenteria. Puolenyön maissa lojuimme hotellisängyissämme rupattelemassa, ihan niin kuin ennen vanhaan yökylässä. Toivotin ystävälleni varmuuden vuosi hyvät yöt ennen kuin silmäni alkoivat painua kiinni. Olin kuulemma nukahtanut noin minuuttia myöhemmin.

Lauantai
Heräsin vasta kahdeksalta, wohoo! Kävimme kaikessa rauhassa hotellin aamiaisella ja sen jälkeen vielä redvelvetkakkukahvilla Cafe Javassa. Sain kaikki uudetkin tavarat mahtumaan pikkumatkalaukkuuni. Phew. Halasimme hei heit ja lensin kahdelta iltapäivällä takaisin Amsterdamiin. Ostin lentokentältä työkavereilleni vähän karkkituliaisia, koska minusta on kiva härnätä heitä suklaan ja salmiakin yhdistelmällä. Kotimatka meni sujuvasti. Aloitin lentokoneessa uuden kirjan, Minna Rytisalon Lempi, josta Mrs Karlsson vinkkasi blogissaan vähän aikaa sitten. Avomies ja taapero tulivat vastaan Utrechtin juna-asemalle, ja olimme kotona juuri sopivasti ennen tyttären iltarutiineja.

Kävimme vielä puoli seitsemän maissa katsomassa Pyhän Martin kulkuetta. Siihen kuulemma osallistui noin 7000 ihmistä lamppuineen. Taapero istui avomiehen olkapäillä, taputti käsiään ja huusi jeee! Voi mikä onni! Minun nukuttaessani taaperoa puoli kahdeksalta avomies haki meille gourmethampurilaiset Meneer Smakersista. Kerroimme hamppareiden ääressä toisillemme viime päivien tapahtumista. Olimme rättiväsyneitä ja menimme nukkumaan kymmeneltä. Lauantai-illat ovat nykyään tosi villejä.

Sunnuntai
Heräsin kuudelta ja tajusin, että taapero oli nukkunut ihan koko yön putkeen! Edes tutin metsästykseen ei ollut tarvinnut lähteä. Vietimme perhepäivää ilman muita kuin taaperon aikatauluja. Pesin pyykkiä. Kävimme ruokakaupassa, markkinoilla ja (taas) katsomassa Nijntje-valoshowta. Nukuin päikkärit taaperon kanssa samaan aikaan ja lähdin sen jälkeen käymään hänen kanssaan leikkipuistossa. Ulkoilu vesisateessa kannatti: näimme sateenkaaren (on muuten hollanniksi regenboog). Sillä aikaa avomies oli leiponut pieniä jäniksenpapananpiparintapaisia perihollantilaisia keksejä (kruidnoten). Hän oli käyttänyt leivontaan soijamaitoa ja -voita, joten taaperokin sai herkutella.

Tein taaperolle makkararisottoa ja vihanneksia ja minulle ja avomiehelle nachoja, jotka söimme sitten kun taapero oli nukahtanut seitsemän jälkeen. Illalla järjestimme tavarat paikoilleen ja printtasin seuraavan viikon kalenterin, josta tarkistimme aikataulut. Katsoimme vielä Masters of Sex -sarjaa kunnes kävimme nukkumaan ennen kymmentä.

—

Viime viikko oli (liian) aikaisista aamuherätyksistä huolimatta oikestaan aika täydellinen. Se sisälsi töitä, laulua, perheaikaa ja vielä ihan erityistä luksusta: vanhojen ystävieni kanssa hengailua.

Ulkosuomalaisarjessa unohdan joskus sen, miten rentouttavaa minusta onkaan jutella omien ihmisteni kanssa. Siis sellaisten, jotka tunsivat minut jo kauan sitten, joiden kanssa on riideltykin ja joilla on kanssani sama äidinkieli.

Aion jatkossa käydä vähän useammin Helsingissä kikattelemassa.