Syksyn kivat kuoroprojektit

Taapero oppi pari viikkoa sitten sanomaan äiti laulamassa. Ei mikään ihme, sillä rakas kuorolauluharrastukseni on haukannut kunnon palan vapaa-ajastani viimeisen kuukauden aikana. Harjoitustunteja on ollut kymmeniä, ja olen opetellut nuotteja ja tekstejä vähän joka välissä, jopa aamujunassa.

Koko pitkän kesän hollantilaiset amatöörikuorot pitävät taukoa ja minä ikävöin laulamista.

Onneksi uusi kuorosesonki alkoi rytinällä heti syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna: pääsin äänittämään hollantilaissäveltäjä Daan Manneken musiikkia. Äänityshommissa vierähti puolitoista päivää, ja tuloksia pääsemme kuuntelemaan ensi vuoden puolella.

Nauhoitus tapahtui pienessä tutussa kyläkirkossa Pohjois-Amsterdamissa. On aina yhtä hämmästyttävää talsia bussipysäkiltä lammaslaitumien ohi kirkolle ja tajuta olevansa edelleen suurkaupungissa. Turistit lähtevät Damiin riehumaan, minä menen sinne laulamaan kirkkomusiikkia.

77-vuotias säveltäjä Manneke oli läsnä koko nauhoitussession ajan ja teki silloin tällöin pieniä kappaleiden tulkintaan liittyviä ehdotuksia. Suurimman osan ajasta hän kuitenkin istui ja kuunteli tarkkaavaisena tai kannusti meitä lämpimin sanoin.

Useat Manneken kuoroteokset ovat muuten ranskankielisiä. Mösjöö, silvuplee – viittaan edelliseen postaukseeni.

Samoihin aikoihin äänityshommien kanssa aloitin toisenkin kuoro- ja orkesteriprojektin, joka päättyy joulukuun alkupäivinä kahteen konserttiin. Esitämme Schubertin Es-duurimessun. Olen vähän kiluissani*, koska pääsin laulamaan nämä konsertit sen kuoron kanssa, jonka koelauluun en uskaltanut osallistua viime vuonna.

Ei siinä vielä kaikki.

Viime sunnuntaina lauloin Bachin kantaattikonsertin, joka järjestettiin vanhan kunnon Martti Lutherin kunniaksi. Tänä vuonna on kulunut 500 vuotta siitä, kun Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen. Muistan tämän asian hämärästi koulun uskontotunnilta. Erityisesti sana teesi oli jäänyt mieleen.

Ja sitten tuli vielä yksi projekti, josta en kerta kaikkiaan voinut kieltäytyä.

Hollannin yleisradion klassisella kanavalla (NPO Radio 4) soitetaan tällä viikolla 300 yleisön äänestämää suosikkia. Kuuntelijoiden klassisen musiikin toivelistalle on annettu kaunis nimi: Hart & Ziel Lijst eli sydän ja sielu -lista.

Toivemusamaratooni alkoi maanantaiaamuna listan numerolla 300. Kehtaan tunnustaa, että tämä Reynaldo Hahnin A Chloris oli minulle ennestään aivan tuntematon biisi, joka kyllä sopisi mainiosti romanttisen pizzaillallisen taustamusiikiksi.

Teemaviikko huipentuu huomenna Utrechtissä järjestettävään festivaaliin, jonka yhteydessä kuullaan radiossa livenä osia eniten yleisön ääniä keränneistä teoksista. Me laulamme listan numerot 8, 2 ja 1. Purcellia, Mozartia ja Bachia.

Sibeliuksen Finlandia, jota itse tietenkin äänestin, päätyi sijalle 44 ja soi radiossa jo tänä iltana.

Näin intohimoinen harrastaminen ei tässä elämäntilanteessa olisi mahdollista, ellei mahtava avomieheni suhtautuisi siihen niin kannustavasti.

No okei, ehkä hänellä on omakin lehmä ojassa. Minun huidellessani kylillä ja taaperon nukkuessa hänellä on muutama tunti omaa aikaa hiljaisessa kodissa.

Harrastamista helpottaa myös se, että Hollannissa kuoroharjoitukset alkavat tyypillisesti noin klo 20. Sitä ennenhän ehtii mainiosti hotkia oman illallisensa, syöttää, kylvettää, rasvata, pukea, nukuttaa ja joskus jopa pyyhkiä perunamuussit omilta rinnuksiltaan.

Tänä iltana mennään taas.

*Kiluissaan on mikkeliä ja tarkoittaa ihan onnessaan.