Työkavereiden kanssa Atlantin rannalla

Sain yhdessä erään työkaverini kanssa kunnian järjestää työpaikkani tämänvuotisen virkistyspäivän. Kyseiseen hommaan nakitetaan kuulemma osaston uusimmat työntekijät.

Päätimme viettää päivän Haagin Scheveningenissä, meren rannalla. Haagissa on kilometrikaupalla kaunista hiekkarantaa, jolla voi sään salliessa viettää jopa rantalomaa. Scheveningenin tunnelmallisista rantaravintoloista useimmat ovat sesongin aikana auki aamuvarhaisesta yömyöhään.

Rantakohde on kuitenkin Hollannin sääolosuhteissa rohkea valinta, ja virkistyspäivää edeltävänä päivänä satoikin vettä kuin Estherin pepusta. Minua jännitti. Kokonainen päivä tuulisella rannalla kahdenkymmenen ehkä vähän pettyneen, sateenvarjon alla nököttävän työkaverin kanssa ei houkuttanut.

Onneksi tummat pilvet väistyivät seuraavana aamuna, ja saimme viettää koko päivän upeassa loppukesän auringossa.

Olimme saaneet pidettyä päivän sijainnin ja ohjelman salassa viimeiseen saakka. Pyysimme osallistujia kerrospukeutumaan ja ottamaan mukaan hyvät kengät ja vanhan sanomalehden.

Lisäksi pyysimme kaikkia lähettämään meille etukäteen kuvan, joka esitti jotakin heille mieluista asiaa, paikkaa tai esinettä. Mukaan piti liittää lyhyt selitys. Oma kuvani esitti Amsterdamin Concertgebouw:n taitelijalämpiön käytävää, koska se liittyy yhteen ikimuistoiseen kuorokonserttiin.

Kokoonnuimme aamukymmeneltä Haagin vanhan kaupungintalon edustalle. Keskustassa järjestetty aktiviteetti toimi hyvänä harhautuksena. Siirryimme rannalle vasta pari tuntia myöhemmin.

Sitä ennen maalasimme mukeja Haagin vanhassa kaupungissa sijaitsevassa pikkuisessa ateljeessa. Aihe oli vapaa. Puolentoista tunnin aikana sain maalattua mukiini tärähtäneen pingviinin, jota taapero pari päivää myöhemmin kehui ihanaksi Muumiksi.

Minun kävi vähän sääliksi niitä kollegoja, jotka olivat valinneet mukaanotettavan vanhan sanomalehden huolella luullessaan, että askartelemme siitä jonkinlaisen tärkeän kollaasin. Sanomalehteä nimittäin tarvittiin ainoastaan valmiin mukin suojaamiseen.

Kaupunkiateljeesta rannalle matkatessamme keli oli jo aivan mahtava. Onneksi yksi viisas lääkäri oli ottanut mukaan aurinkorasvaa.

Söimme ensin perihollantilaisen leipälounaan Buena Vista -nimisessä rantaravintolassa. Ripustimme seinälle ison paperin, johon olin liimannut kaikki työkavereiden lähettämät kuvat. Tarkoitus oli arvata, mikä kahdestakymmenestä kuvasta kuuluu kellekin. Kuviin liittyvät tekstit julkaisimme vasta myöhemmin iltapäivällä.

Kisan tarkoitus oli tietenkin oppia jotakin pientä, viatonta ja henkilökohtaista omista työkavereista. Kuvien joukossa oli mm. levyhylly, jazzfestivaalin juliste, klarinetti, koira, graffiti, muutama puutarha, muutama maisema ja Chanelin logo. Kaksi työkaveria onnistui pienellä taktikoinnilla arvaamaan oikein peräti 18 kuvaa.

Lounaan jälkeen kävimme vapauttamassa itsemme de Pier-laiturin pakohuoneesta. Ylitin itseni, kun jaksoin keskittyä yhteen palapeliin niin kauan, että sain sen tehtyä. Onnistuimme ratkaisemaan lopputehtävän vasta aivan vihoviimeisellä minuutilla.

Tykkään pakohuoneen tapaisista tiimityötä kehittävistä aktiviteeteistä paljon enemmän kuin niistä noloista harjoituksista, joissa muodostetaan käsi kädessä piiri tai kuljetetaan sokkoa työkaveria. Pakohuoneesta löytämämme, mukamas vanhan merimiehen piilottaman aarrearkun kanssa pähkäillessä oppii toimimaan yhdessä oikein hyvällä tavalla.

Saavuttuamme takaisin rantaklubille pelailimme vielä lentistä ja ihkaoikeaa suomalaista mölkkyä. Puupalikat upposivat nätisti rantahiekkaan, ja mölkyllä on nyt ainakin neljä uutta hollantilaisfania.

Viiden maissa baari aukesi, ja vietimme viimeiset tunnit ennen auringonlaskua juttelemalla ja grillaamalla aivan valtavan määrän luomuruokaa. Meille tuotiin kaksi kuumaa grilliä ja iso kasa katkarapuja, kanankoipia, hampurilaispihvejä, naudanlihaa ja maissia, jotka saimme itse kypsentää. Lisukkeeksi tarjoiltiin erilaisia salaatteja, helmikuskusta ja hyvää leipää.

Auringon laskettua matkustin kotiin väsyneenä ja tyytyväisenä.

Nämä uudet työkaverini ovat oikein mukiinmeneviä.

Artikkelikuvassa esiintyvät henkilöt eivät (tietääkseni) liity tapahtumiin, vaan istuvat rantaravintolassa ihan muina miehinä.