Toukokuun parhaat

Kesäkuu on jo melkein puolivälissä, mutta tulin eilen junamatkalla töistä kotiin miettineeksi toukokuun parhaita. Niitä oli paljon.

1. Synttäri
Täytin toukokuun alussa 42, ja sain avomieheltä lahjaksi G-nuottiavainriipuksen. Se on oiva koru harrastelijasopraanolle.

Mieluinen lahja on roikkunut kaulassani synttäri-illasta asti. Taapero ei ole – ihme kyllä – vetänyt korusta kertaakaan, vaan koskettaa sitä kevyesti ja sanoo ”isi”. Olin kertonut taaperolle, että olen saanut korun hänen isiltään, ja että se on minun mielestäni ihana, niin kuin on isikin.

Työpaikalla tarjosin yhdessä toisen toukokuun sankarin kanssa koko porukalle lounaaksi surinamilaisia sämpylöitä. Hollannissa synttärisankari tarjoaa – usein itsetehtyä kakkua. Päätin kuitenkin olla kiusaamatta työkavereitani leipomisillani, olenhan vielä koeajalla.

2. Pientä tuulettumista
Matkailu on yhtä aikaa sekä uuvuttavaa että piristävää. Sain Helsingin-matkalla hyvän idean ja Madridin-matkalla cheddarranskalaisia.

3. Keli
Suomessa satoi rakeita ja lunta. Hollannissa pukeuduttiin hellevaatteisiin, läträttiin aurinkovoiteen kanssa, ihasteltiin kukkapuskia, istuttiin terassilla ja pulikoitiin nakuna takapihan kumialtaassa.

4. Päivä emäntänä
Tein yhtenä sunnuntaina pakastimeen chili con carnea, lasagnea ja purjo-peruna-roquefort-jauhelihavuokaa. Tiedän, että muutamana tulevana rättipoikki-iltana taputan itseäni olkapäälle (jezelf schouderklopjes geven) eli olen tosi ylpeä itsestäni.

Ei tule välttämättä väsyneenäkään syötyä multinationaalisia hampurilaisia, lärpähtäneitä ranskalaisia ja keltaista majoneesia, jos on kunnon ruokaa pakkasessa.

5. Itseni hemmottelu
Kävin yhden kuukauden aikana sekä kampaajalla että laitattamassa kulmat ja jalat. Saattaa vierähtää muutama kuukausi, tai ehkä puoli vuotta, ennen kuin mikään näistä toistuu, mutta tunsinpahan itseni ainakin kerran tänä vuonna huolitelluksi ladyksi. Harmi vaan, etten taaskaan jaksanut odottaa kynsilakan kuivumista tarpeeksi kauan.

6. #pizzaforever
Utrechtin Nachtegaalstraatilla sijaitsevasta De Pizzabakkers -ravintolasta saa mielettömän hyvää kiviuunissa paistettua pitsaa. Yhtenä kuumana toukokuisena iltana avomies ei sanonutkaan ”ei taas sinne”, vaan lähti kanssani pikaiselle pitsaillalliselle.

7. Konsertti, jonka meinasin jättää väliin
Olin monta kuukautta sitten ostanut lipun Hollannin parhaan (?) ammattilaiskuoron konserttiin. Konsertti-iltana en olisi jaksanut lähteä kotoa minnekään ja taaperokin oli rauhaton. Mutta koska olin maksanut lipusta pienen omaisuuden, jätin taaperoa nukuttavan avomiehen taakseni ja pyöräilin TivoliVredenburg-konserttitalolle.

Saavuin saliin noin kaksi minuuttia ennen konsertin alkua. Pari minuuttia myöhemmin sain avomieheltä viestin: kitisevä taapero oli viimein nukahtanut.

Laitoin puhelimen piiloon ja kuuntelin yhden vaikuttavimmista konserteista ikinä. Yannis Kyriakidesin säveltämä teos pohjautui Brahmsin tunnettuun Requiemiin. Kuoro, harppu ja tutut melodiat aiheuttivat minulle kylmiä väreitä ja liikutusta.

Konsertin jälkeen join yhden pikkutuopin, katsoin auringonlaskua ja pyöräilin kesäisen kaupungin halki kotiin. Olin ollut poissa vain kaksi tuntia, mutta minusta tuntui siltä kuin olisin käynyt kääntymässä ulkoavaruudessa.