Madridissa avomiehen ja taaperon kanssa

Kävimme aiemmin tällä viikolla Madridissa. Minulla oli siellä työkokous, ja avomies ja taapero lähtivät mukaan.

Vietimme kaupungissa kolme yötä. Sunnuntain ja maanantain saimme haahuilla kolmestaan, tiistaina ja keskiviikkona minä kokoustin Espanjan terveysministeriön tiloissa.

Olin käynyt Madridissa aiemmin, vuonna 1998, jolloin osallistuin siellä järjestettyyn eurooppalaisten farmasianopiskelijoiden kongressiin.

Muistan tuosta melkein kahdenkymmenen vuoden takaisesta matkasta vain sen, että sain sieltä kaksi hyvää ystävää, kävin luistelemassa, tanssin aamuun asti salsaluolassa ja maistoin ensimmäistä kertaa islantilaista kuminaviinaa, brennivíniä.

Tämänkertaisessa, perheellisenä keski-ikäisenä tehdyssä Madridin matkassa parasta oli:

1. Taapero, joka jaksoi pitkät ja hikiset matkapäivät hermostumatta
Pieni palleromme aloitti flirttailun tuntemattomien kanssa jo Schipholin lentokentällä. Lentomatkan aikana hän ei malttanut nukkua, koska kone oli täynnä mielenkiintoisia ihmisiä ja tavaroita. Erityisen ihania olivat edessämme istuvan venäläistytön Barbie sekä viereisellä penkkirivillä istuva todella pitkä hollantilaismies, joka leikki taaperon kanssa käsipiilosta. Kiekeboe!

2. Hotellihuoneemme aurinkoterassi
Tiesimme, että viettäisimme illat hotellissa taaperon nukkuessa, joten olimme satsanneet hotellihuoneeseen. Meillä oli ihana juniorisviitti, jossa oli olohuone ja terassi. Taapero nukahti jo ennen kahdeksaa pilkkopimeään makuuhuoneeseen, ja meillä oli sen jälkeen koko ilta aikaa istuskella ulkona loungesohvilla, syödä sushia, juoda kuplia, somettaa ja höpöttää.

3. Madridin keskustan leikkipuistot
Madridin keskusta-alueella on useita hyvinhoidettuja leikkipuistoja. Sillä aikaa kun minä istuin ministeriön kokoushuoneessa, avomies ja taapero ehtivät tutustua useampaan espanjalaiseen liukumäkeen, kiikkuun ja keinueläimeen. Erityisen kätevää oli se, että monet leikkipuistot sijaitsivat isojen puiden varjossa. Niihin uskalsi viedä vaaleaihoisen taaperon jopa keskipäivällä.

4. Soijatuotteet
Taaperon lehmänmaitoallergian takia olin etukäteen vähän jännittänyt ruokavalioasioita. Huokaisin helpotuksesta jo aika pian, koska löysimme hotellin lähellä olevasta minikaupasta soijajukurttia ja soijamaitoa. Useissa ravintoloissa gluteenittomat ja maidottomat annokset oli merkattu selkeästi.

5. Espanjalaiset mummot
Pellavapäinen taaperomme sai paljon huomiota, varsinkin vanhoilta espanjalaisnaisilta. Eräs terassipöytämme ohittanut mummo ei malttanut olla koskettamasta taaperon ihania poskia ja nipistämästä ihan vähäsen. Bonita! Taapero tapitti hurmioitunutta mummoa silmät suurina eikä tuntunut olevan koskettelusta moksiskaan. Minkäs sille voi, että on niin suloinen.

6. Espanjalaiset mekot
Vaikka pukeudunkin usein mustaan, asuu sisälläni pieni hippi, joka hypähtää innosta espanjalaisessa vaatekaupassa. Kirkkaita värejä ja kukkakirjailuja, jee! Pääsimmekin heti ensimmäisenä päivänä mekko-ostoksille, koska…

… (se ainoa) matkalaukkumme saapui Hollannista vasta toisen matkapäivän iltana.

Olin hiukkasen hermona Madridin lentokentällä, kun tajusin, että meidän matkalaukkumme ei ole saapunut kanssamme samassa koneessa.

Sinkkuna matkustaessani en ollut koskaan kovin huolissani matkatavaroistani, mutta näin perheellisenä kaikkien tavaroiden puuttuminen ehti aiheuttaa kohtuullisen kokoisen stressireaktion.

Emme tienneet, minä päivänä laukku saapuisi, joten meidän oli ostettava hellevaatteita neljän päivän varalle.  Niin, ja tietenkin vaippoja, deodoranttia, alusvaatteita, hammasharjoja, työvaatteita, taaperon yövaatteita… mitä näitä nyt on. Sen sinisen hollantilaisen lentoyhtiön mielestä tämän kaiken saisi sadalla eurolla.

Hermojani koetteli myös eräs taksikuski, joka olisi puoliväkisin halunnut viedä meidät (turistit) jonnekin muualle kuin sinne, minne halusimme mennä.

Kuljettaja ei puhunut englantia, joten yritimme jankuttaa hänelle puoliespanjallamme, että olemme todellakin menossa toiseen suuntaan. Ei kiitos, meitä ei nyt mikään Teleférico kiinnosta, olemme menossa katsomaan palatsia. Käänny ympäri, por favor.

Sillä aikaa taapero oli kiivennyt liikkuvassa taksissa pois kivikauden aikaisesta turvaistuimestaan minun syliini ja alkoi näyttää jokseenkin kalpealta. Juuri ennen kuin taksi viimein saapui oikeaan paikkaan, ehdin riuhtaista repusta yhden housuvaipan ja levittää sen taaperon leuan alle vastaanottamaan mahalaukun sisältöä.

Onneksi kyseessä ei ollut mikään espanjantauti, vaan ihan klassinen matkapahoinvointikohtaus. Taapero oli loppumatkan terve kuin karitsa.

Pienistä kommelluksista huolimatta matka oli jopa rentouttava. Edellisestä yhteisestä ulkomaanmatkastamme oli ehtinyt kulua kahdeksan kuukautta.

Taaperon kanssa matkustaminen on tietenkin hikistä hommaa, eikä hitaista aamuista ole tietoakaan.

Mutta matkailu on ihan uudella tavalla nautinnollista, kun mukana on vekara, joka tulee onnelliseksi merenneitonukesta, lentokentän liukuhihnasta, espanjalaisesta viuhkasta, eväsrusinoista, katossa roikkuvasta tuulettimesta, minun aurinkolaseistani, oliiveista ja siitä, että hän saa maistaa patatas bravas -annostamme.

Pieni kikkarapäinen reissaaja, joka vastaa reippaasti espanjalaisten hola-tervehdykseen:

Oua!