Vauvan eka vuosi: 6. kuukausi

Viiden kuukauden iässä vauva kääntyi selältä mahalleen.

Eräänä toukokuisena aamuna hän nukkui vielä parisängyssämme, kun olin itse aamupalalla. Kävin välillä katsomassa vauvaa, joka yhtäkkiä makasikin vatsallaan.

Se näytti niin oudolta, että ryntäsin vauvan luokse tarkistamaan tilanteen. Kaikki oli hyvin, tietenkin. Vauva oli viimein päässyt lempiasentoonsa. Sen jälkeen uni on maittanut mahallaan, peppu pystyssä.

Pian vauva olisi halunnut olla aina mahallaan, myös vaippaa vaihdettaessa.

Samoihin aikoihin vauva otti ensi kertaa kiinni varpaistaan ja oppi laittamaan ne suuhunsa.

Vauvalla oli välillä nukkumaan mentäessä kovasti kerrottavaa. Hän taisi käydä läpi päivän tapahtumat vauvojen kielellä.

Vauveli heräsi syömään useamman kerran yössä ja nukkui kolmet tai neljät päiväunet. Imetin yhä ja olin väsynyt katkonaisten öiden takia.

Pulauttelu jatkui runsaana, ja tässä kuussa siihen löytyi ainakin yksi selitys.

Yhtenä iltana vauvan ollessa 5,5 kuukauden ikäinen kokeilimme ensi kertaa korviketta. Parin minuutin kuluttua 100 millilitran maitopullon tyhjentämisestä vauvan suun ympäristö alkoi punoittaa. Sitten punotus levisi rintaan ja mahaan. Ehdimme soittaa lääkärille, joka käski tulla näyttämään ihottumaa saman tien.

Olin juuri pukemassa vauvalle ulkovaatteita, kun hän alkoi kakoa, oksensi ja meni vähän veltoksi. Soitimme saman tien ambulanssin.

Vauva tokeni jo ambulanssia odotellessamme, mutta lähdimme silti kyytiin sairaalaan tarkistamaan tilanteen.

Ambulanssin henkilökunta ja lääkärit olivat ihania: ottivat tilanteen tosissaan mutta rauhoittelivat samalla meitä. Vauva itse oli onneksi jo ambulanssissa normaalissa naureskelumoodissaan. Tämä äitiparka sen sijaan ei ole toipunut säikähdyksestä ihan kokonaan vielä näin vuoden kuluttuakaan.

Vietin seuraavat kaksi yötä vauvan kanssa sairaalassa, koska hänen piti jäädä kiinni monitoreihin. Onneksi meillä oli oma huone ja avomies pystyi ottamaan töistä vapaata ollakseen päivisin mukana touhuissa.

Selvisi, että vauvalla on lehmänmaitoallergia, josta kerron enemmän joskus tulevaisuudessa. Saimme reseptin Nutrilon Pepti -äidinmaidonkorvikkeeseen.

Jatkoin kuitenkin täysimetystä. Se oli öisestä rankkuudesta huolimatta ihanaa, koska vauva tuijotti minua syödessään usein hyvin rakastavasti.

Vauva painoi tässä kuussa peräti 7,2 kiloa. Hänellä oli ihanat pulleat reidet.

Harjoittelimme kiinteitä ruokia. Meistä tuntui, että vauva ei ihan vielä ollut valmis laajentamaan ruokarepertuaariaan, joten otimme rauhallisesti. Sormiruokailua harjoiteltiin maltillisesti, ja maissinaksut menivät söpösti ohi suun – nenään ja silmään.

Tässä kuussa vauvan kanssa oli helppo istuskella kahviloissa, koska hän tapitti vaunuissaan tyytyväisenä muita asiakkaita eikä tarvinnut sen kummempaa viihdykettä. Kävimme lounaalla jopa Haagissa asti.

Tein töitä minimaalisesti. Kerran kävin koko päivän kestäneessä kongressissa, jossa sain maidon pumppausta varten käyttööni kokonaisen kokoushuoneen.

Yhtenä iltana kävin entisten työkavereideni kanssa Rotterdamissa pelaamassa seurapelejä. Sen enempää ei rilluttelu kiinnostanut – kaikki yksin tekemäni reissut olivat minulle enemmänkin stressaavia kuin rentouttavia. Ikävöin vauvaa niin, että mahassa tuntui.

Tässä kuussa vietettiin avomiehen ja minun 4-vuotispäivää. En muista enää, miten juhlistimme sitä. Saatoimme syödä pihvin. Olimme joka tapauksessa kotona, koska meillä ei tuolloin vielä ollut lapselle hoitajaa.

Kuun lopussa koko porukalla oli taas flunssa. Se tuntui pieneltä kiusalta maitoallergiapaniikin jälkeen.

Aiemmat jaksot:
5. jakso
4. jakso
3. jakso
2. jakso
1. jakso