Keväinen sunnuntaipäivä meidän perheessä
Hollannissakin siirryttiin varhain sunnuntaiaamuna kesäaikaan.
Heräsin syvästä unesta siihen, että taaperon pieni käsi leikki sormillani. Ensimmäinen ajatukseni oli Pliis, ei vielä! Kuin lohdutukseksi taapero kurottautui silittämään minua poskesta. Seuraavaksi hän kömpi avomiehen kimppuun. Kello oli noin puoli kahdeksan uutta aikaa.
Aamiaisesta tuli repaleinen, koska roikkuapinani haluaa näinä päivinä joko kävellä käsi kädessä tai istua sylissäni. Hän sanoo mam, tuijottaa minua päättäväisesti ja kiipeää kahdessa sekunnissa omasta tuolistaan pöydälle ja pöydän yli minun syliini.
Aamiaisen jälkeen avomies ja taapero lähtivät leikkipuistoon keinumaan. Minä sain sen aikaa keskittyä viikonloppuaamun lempihommaani eli tavaroiden järjestelyyn. Tämä ei ole vitsi – minä rentoudun palauttelemalla tavaroita paikoilleen. Vähän saatoin iPadiäkin vilkaista siinä sivussa.
Kymmenen maissa avomies alkoi nukuttaa taaperoa. Ajattelimme kunnianhimoisesti yrittää päästä heti kesäajan rytmiin. Nukahtaminen väärään aikaan ei tietenkään heti onnistunut. Kuuntelin taaperon höpötystä vauvapuhelimen välityksellä ja naureskelin. Nam nam. Koppodi koppodi koppodi. Ä! Mää. Papapapapapa. Helppo naureskella, kun ei ole itse nukuttamisvuorossa.
Istuskelin vielä kalsareissa ja lueskelin blogeja iPadillä. Oli ihana juoda aamun toinen kahvikupillinen kaikessa rauhassa. Aurinko paistoi ja kirkonkellot soivat. Kotimme ympäristössä on monta kirkkoa, jotka kutsuvat jumalanpalvelijoita sunnuntaiaamuisin.
Kävin lopulta itsekin vähän katselemassa höpöttävää taaperoa, joka viimein nukahti klo 11 ja nukkui kolme varttia. Sen jälkeen söimme hollantilaisen leipälounaan, kävin suihkussa ja rupesimme kotihommiin.
Taapero ajeli takapihan terassilla pienellä kävelypyörällään. Avomies siivosi terassia kesäkuntoon, minä keitin taaperolle vihanneksia ja jatkoin pyykinpesua. Perinteinen roolijako, koska en tykkää terassi-/puutarhatöistä.
Tutkimme taaperon kanssa varastosta löytyneitä vaatepusseja ja -laatikoita.
Tein radikaalin ratkaisun ja päätin, etten tästä lähtien enää säilö varastossa liian pieniä vaatteita, jotka (muka) mahtuvat päälleni sitten joskus. Keräsin kaikki omistamani vaatteet yhteen isoon kasaan lattialle ja päätin, että lajittelen ne vielä samana iltana. Vien kaikki liian pienet vaatteet kierrätykseen ja hyväksyn, että olen vähän painavampi kuin pari vuotta sitten.
Avomies käytti taaperoa vielä leikkipuistossa ja lähti sitten olutfestareille hyvän ystävänsä kanssa. Olisi ollut kiva roikkua kärpäsenä katossa kuuntelemassa kahden tuoreehkon isän keskustelua oluttuopin ääressä.
Puoli kolmen maissa ryhdyin nukuttamaan taaperoa toisille päiväunille. Hän naureskeli, hieroi väsyneitä silmiään ja toisteli brum brum. Rakkaus autoihin on valtava. Viimein, 45 minuutin nukuttamisen jälkeen, hän nukahti. Otin riskin ja tein itselleni kahvin kovaäänisellä keittimellä. Istuin tietokoneen ääreen kirjoittamaan.
Jouduin pari kertaa nousemaan, huokaisemaan ja laittamaan taaperolle tutin takaisin suuhun. Jostain syystä tutti on tällä viikolla erityisen tärkeä. Epäilen poskihampaita.
Ulkona paistoi edelleen aurinko, ja kadulta kantautui keväisen iloisia ääniä: ohiajavia rämäpyöriä, Nijntje-museosta palaavia hihkuvia lapsia, pikkuisen humalaisia laulavia hiippareita, silloin tällöin vähän liian lujaa ajava skootteri.
Taaperon herättyä asetin hänet rattaisiin istumaan ja katsomaan lempivideotaan, jossa vauvat kävelevät, ryömivät, kääntyvät ja hyppäävät. Samalla syötin hänelle kasvismuhennosta. Rokotuskuumeen jälkeen ruoka on maistunut huonosti, joten käytin (taas) edesvastuutonta ruokailumetodia.
Ruokailun jälkeen lähdimme kylään lapsen hoitajan luokse. Oli ihana kävellä 2,5 kilometrin mittainen matka auringonpaisteessa. Terassit olivat täynnä onnellisia auringonpalvojia. Puut kukkivat.
Hoitajan luona oli vieraita Suomesta ja paljon porukkaa. Taapero näytti vieraille kaikki taitonsa. Hän tietää, että meitä naurattaa, kun hän sanoo emäntä. Minä sain istua ja juoda tilkan viiniä.
Avomies tuli hakemaan meitä ja kävelimme yhtä matkaa kotiin. Taapero oli loppumatkasta hyvin kiukkuinen. Hän halusi nukkumaan. Lahjoin hänet keksillä, jotta saimme käytyä nopeasti ruokakaupassa.
Taaperon simahdettua kahdeksan maissa lämmitimme avomiehen kanssa IKEA:sta ostettuja pakastelihapullia, perunamuussia ja jämäkasviksia. Itkin vähän keskiviikon Lontoon-matkaa. En kestä vielä ajatusta yöstä ilman taaperoa. Avomies lohdutti ja yritti peittää huvittuneisuuttaan.
Muistin vähän liian myöhään, että olin päättänyt lajitella ne vaatteet. Järjestin hepeniäni, kunnes selkäni ilmoitti, ettei aio nostaa enää höyhentäkään. Asettelin itseni avomiehen kainaloon katsomaan kesken jäänyttä romanttista hömppäsinkkukomediaa. Elokuvan kontrasti omaan elämääni ei voisi olla suurempi.
Emme edelleenkään jaksaneet katsoa elokuvaa loppuun, vaan päätimme mennä nukkumaan heti kymmenen jälkeen.
Ennen nukahtamista kuiskasin avomiehelle pimeässä, että ehkä minä siitä matkastakin selviän, kun kotona on kaikki niin hyvin. Hän halasi ja toivotti hyvää yötä.
