Monipuolinen proviisorin ammatti

Mielilandia-blogin Anu kirjoitti muutama päivä sitten mielenkiintoisen jutun urasuunnittelusta. Se pisti minut miettimään omaa uraani, josta suunnittelu puuttuu kokonaan. Ansioluetteloni on varsinainen sillisalaatti.

Lukioaikoina minulla ei ollut unelma-ammattia. Kävin tutustumassa musiikkitieteen laitokseen ja haaveilin suomen kielen opinnoista. Ammatinvalintatesti ehdotti proviisoria.

En ollut koskaan ennen kuullut proviisorin ammatista, mutta se vaikutti tarpeeksi mielenkiintoiselta, joten ryhdyin lukemaan pääsykokeisiin. Biologiaa, matematiikkaa ja kemiaa, muistaakseni. Olin juuri sopivasti päntännyt niitä ylioppilaskirjoituksia varten.

Sain opiskelupaikan Helsingin yliopiston farmasian laitokselta ja pääsin kesätöihin pikkuriikkiseen Hirvensalmen apteekkiin, joka oli yksi viimeisistä tietokoneettomista apteekeista. Luimme lääketaksaa mikrofilmiltä ja laskimme Kela-korvauksia laskukoneen kanssa. Etiketit naputtelimme kirjoituskoneella. Tunnelma oli lämmin ja kahvitunteja vietettiin koko kolmen hengen työporukalla.

Paremmin ei apteekkimaailmaan tutustuminen olisi voinut alkaa.

Apteekkarin poika harrasti yksinlaulua, kuten minäkin. Syksyllä opiskelemaan lähtiessäni apteekkari antoi minulle stipendin edistämään musiikkiharrastustani. Ostin kannustusrahalla mankan, joka kulki mukanani kodista ja maasta toiseen seuraavat 20 vuotta.

Opiskeluaikoina olin töissä useammassa apteekissa Helsingin seudulla. Nautin apteekkityöstä ja olin ahkera tekemään töitä viikonloppuina ja juhlapyhinä. Istuin sekä paikallisen että kansainvälisen farmasianopiskelijoiden järjestön hallituksessa ja kävin opiskelijavaihdossa Uppsalassa oppimassa ruotsin kieltä ja farmakoekonomiaa.

Valmistuin proviisoriksi ja kävin läpi ison leikkauksen, josta toipuminen vei aikaa. Työpaikka minulla kuitenkin oli jo – kiitos Apteekkariliiton silloisen toimitusjohtajan, joka ei antanut sairasteluni häiritä rekrytointia. Aloitin työt heti kun olin toipunut riittävästi. Viihdyin mukavassa asiantuntijaproviisoriporukassa, usein myös vapaa-ajalla.

Jossain välissä kävin pyrkimässä ja pääsemässä suomen kielen laitokselle.

Apteekkariliitossa en ehtinyt olla kovin kauaa, koska päätin hakea farmasian maailmanjärjestössä avoimena olevaa proviisorin tointa. Kävin työhaastattelussa Haagissa ja sain paikan. Muutin Hollantiin. Tarkoitus oli tulla vuoden kuluttua takaisin Suomeen, ottaa vastaan jatko-opiskelupaikka Helsingin yliopistossa ja opiskella siinä sivussa suomen kieltä.

Siitä on nyt 15 vuotta. Asun edelleen Alankomaissa.

Edistin kansainvälistä farmasiaa yli kolme hienoa vuotta. Järjestimme kongresseja ja hoitelimme farmasian alan yhteistyöprojekteja. Kävin työmatkalla Japanissa, Singaporessa, Australiassa, Yhdysvalloissa ja useissa Euroopan maissa. Jännitin kuollakseni esitelmöidessäni Maailman terveysjärjestössä. Tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä eri puolilta maapalloa.

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kaivata takaisin tieteen pariin. Lähdin Utrechtiin tutkijaksi. Koodasin ja analysoin reseptidataa. Osallistuin myös uusien tutkimusprojektien hankintaan ja kävin taas kongresseissa. Ajoin työmatkaa yhteensä yli 120 kilometriä päivässä mustalla Saabillani ja lauloin täyttä kurkkua moottoritiellä.

Pian tuli ikävä lääkepurkkien pariin. Pääsin töihin sairaala-apteekkiin Rotterdamiin hoitamaan kliinisten lääketutkimusten logistiikkaa. Isossa yliopistosairaalassa lääketutkimuksia riitti. Opettelin puhumaan hollantia ja yritin totutella sairaalan hierarkiaan. Aloitin pari vuotta myöhemmin sairaalafarmasian erikoistumiskoulutuksen, jonka jouduin lopettamaan kesken, koska työajat yöpäivystyksineen olivat kroonisesti sairaalle mahdottomat. Uuvuin täysin.

Palasin takaisin toimistohommiin, tutkijaksi saman sairaalan ihotautien osastolle. Vanhaa tuttua epidemiologiaa. Suoritin kliinisen epidemiologian maisterin tutkinnon ja minun oli tarkoitus tehdä väitöskirja. Analysoin ihosyöpädataa, perustin biopankin ja lähdin pomoni ehdotuksesta puoleksi vuodeksi Bostoniin vierailevaksi tutkijaksi.

Bostonista palattuani sairastuin taas, jouduin pitkälle sairauslomalle ja päätin loppujen lopuksi vaihtaa työpaikkaa.

Päätökseen vaikutti se, että uinuva toiveeni tulla äidiksi oli herännyt. Oli aika pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Krooninen sairaus, äitiys ja väitöskirjastressi ei tuntunut minulle hyvältä ratkaisulta, joten päätin unohtaa tohtorin tittelin ja ryhtyä yksinyrittäjäksi.

Tyttö tuli, ja minä tein (hyvin) vähän töitä konsulttina ja projektipäällikkönä.

Tyttären ollessa vuoden ikäinen huomasin kiinnostavan työpaikan kliinisiä lääketutkimuksia valvovassa kansanterveys-, hyvinvointi- ja urheiluministeriön alaisessa yksikössä. Kävin viime joulun alla työhaastattelussa ja sain työn.

Nyt olen (vieraan) valtion virkamies. Luen lääketutkimushakemuksia, valmistelen muistioita ja laadin hollanninkielisiä lausuntoja. Oma yritykseni on edelleen hengissä, ja minulla on sen kautta yksi pieni projekti yliopistolla projektipäällikkönä.

Työpaikkavalintoihini on koko mutkittelevan urani aikana vaikuttanut senhetkinen kiinnostus, elämäntilanne ja/tai terveys. En ole koskaan pysähtynyt miettimään pestejä ura- tai palkkakehityksen kannalta. Nyt nelikymppisenä minulla on laaja verkosto, kolme vahvaa työkieltä – ja tyhjä säästötili.

Työhaastattelussa olen joskus joutunut selittämään pomppoilevaa työhistoriaani. Olen kertonut rehellisesti, että minulta puuttuu pitkän tähtäimen suunnitelma, edelleenkin. En osaa sanoa, minkälaista työtä haluan tehdä viiden vuoden kuluttua. Toivon, että töitä riittää ja saan pysyä suhteellisen terveenä.

Proviisorin ammatti ei ole minulle mikään kutsumusammatti. Se on kuitenkin osoittautunut ilahduttavan monipuoliseksi ja minulle sopivaksi kaikkine nippelitietoineen. Musiikki ja kirjoittaminen ovat rakkaita harrastuksia.

Lakkiaisissani eräs vieras tokaisi: Ai, farmasiaa. Miksi? Olisithan sä noilla papereilla päässyt minne vaan. Missäköhän minä nyt olisin, jos olisin kuunnellut häntä, tai jos proviisorin ammatti olisi puuttunut siitä Mikkelin työvoimatoimiston 90-luvun alun ammatinvalintatestistä?

Kuvat omia, paitsi apteekissa otettu kuva, jonka otti Monitor-lehden valokuvaaja.