Vauvan eka vuosi: 5. kuukausi

Tässä kuussa sanoin ensimmäisen kerran ”sille on varmaan tulossa hampaita”. Kaikki vauvan itkut, kitinät ja valvottamiset tulee helposti laitettua puhkeavien hampaiden piikkiin. On jostain syystä vaikea hyväksyä, että vauvat nyt vain ovat sellaisia.

Vauvan ensimmäinen hammas ilmestyi tietenkin vasta monta kuukautta myöhemmin. Lisääntynyt kitinä johtui siitä, että vauva oli oppinut ilmaisemaan tyytymättömyyttä. Hän protestoi, jos olin liian hidas ja/tai liian kaukana ja/tai jos elämä oli tylsää.

Uusia taitoja tuli taas. Lelujen jyystäminen alkoi. Vauva oppi kääntymään selältä vatsalleen ja peruuttamaan muutaman sentin. Vauva myös löysi jalkansa. Hän nosteli michelinkoipiaan ja katseli niitä haltioituneena. Ei ihme; hänellähän on maailman kauneimmat jalat.

Vauvaparan päänahkaa kutitti muutaman päivän ajan kovasti. Hän raapi sitä öisin ja minun sydämeni oli haljeta, kun en voinut helpottaa vauvan oloa. Saimme omalääkäriltä vaseliini-setomagrokolivoidetta, joka auttoi vähän. Onneksi vaiva hävisi nopeasti.

Lopetimme kylvettämisen vauvan kuivan ihon takia ja siirryimme suihkuun. Vauva nautti. Hän on selvästi enemmän suihku- kuin kylpyihmisiä, aivan kuten vanhempansakin.

Neuvolassa käytiin taas, tällä kertaa ilman haavereita. Vauvan mitat olivat 6680 grammaa ja 62 senttiä. Hän sai lisää rokotuksia.

Aamuyöt ja aikaiset aamut olivat imetysmaratoneja ja päivisin nukuttaminen edelleen haastavaa. Joskus vauva kuitenkin saattoi yhtäkkiä nukkua kolmen tunnin päikkärit. Opettelimme kaikessa rauhassa omaan sänkyyn nukahtamista. Öisin vauva nukkui meidän lähellämme, joko omassa co-sleeperissään tai minun vieressäni.

Sängyistä puheen ollen: olin tilannut kätevän hoitopöytä-sänkykombinaation, joka suureksi yllätyksekseni saapui noin tuhannessa osassa. Sen kokoaminen oli varsinainen parisuhdetesti univelkaisille pikkuvauvan vanhemmille. Selvisimme ilman avoeroa tuloksena hieno huonekalu, yksi sormihaava ja yksi katkennut lauta.

Jatkoimme pitkien kävelylenkkien tekoa. Neljän ja puolen kuukauden iässä kävelylenkit alkoivat kuitenkin olla yhtä suurta protestia. Ei täältä vaunukopasta näe mitään! Vaihdoimme vaunukopan istuimeen. Vauva rauhoittui, kun pääsi katselemaan ympärilleen, vaikka istuin olikin vielä vaakatasossa.

Vauvan ensimmäinen äänne ei suinkaan ollut tä tä tai ma ma, vaan se kuuluisa hollantilainen kurkkuäänne. Muitakin äänteitä alkoi tulla. Vauvan pulinaa oli ihana kuunnella.

Tämä kuu oli muutenkin yhtä juhlaa.

Kuninkaanpäivänä, 27. huhtikuuta, puimme vauvan hollantilaiseen tapaan oransseihin vermeisiin. Hän sai juhlan kunniaksi maistaa ensimmäisen kerran kiinteähköä ruokaa. Porkkanaa, tietenkin. Seuraavat maistiaiset olivat peruna, bataatti, banaani ja avocado.

Vappupäivänä kävimme Amsterdamin Suomi-kaupassa. Join simaa ja söin tippaleipää. Avomies mutusti nakkia ja perunasalaattia. Vauva flirttaili muiden suomalaisten kanssa.

Juhliminen jatkui pari päivää myöhemmin. Odottelin syntymäpäiväni aattona avomiestä kotiin töistä samalla kun valmistin kreikkalaista kanavuokaa. Vaan avomiespä olikin käynyt salaa nappaamassa anoppinsa lentokentältä ja tepasteli eteiseen mieluisan vieraan kanssa.

Myöhemmin samalla viikolla saapui iskä kumppaneineen yhdessä veljeni kanssa. Pääsin viettämään heidän kanssaan ensimmäistä äitienpäivääni, joka oli tosi kaunis ja lämmin päivä. Oli kiva päästä veljen kanssa terassikaljalle.

Avomies oli järjestänyt molemmat visiitit yhdessä perheeni kanssa, minulta salaa. Ihana mies.

Kävimme äitini kyläilyn aikana avomiehen kanssa ihan kahdestaan ulkona syömässä ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen. Raaskin syödä 2,5 tunnin mittaisen synttäri-illallisen kotikadullamme sijaitsevassa ravintolassa ja kiiruhdin sitten taas vauvan luo.

Vauva oli tässä kuussa yleisesti ottaen tyytyväinen tyllerö. Hän jokelsi, hymyili ja nautti elämästään.

Aiemmat jaksot:
4. jakso
3. jakso
2. jakso
1. jakso