Unelmarasia
Vuoden 2015 tammikuussa olin mukana avomiehen työmatkalla Phoenixissa, Arizonassa. Majoituimme aavikon ja kaktusten keskellä sijaitsevassa hotellikeitaassa. Hotellin turistikaupassa silmäni osui pieniin puisiin rasioihin.
Tarkempi tutkistelu paljasti, että kysessä oli dreambox eli unelmarasia, toiselta nimeltään Lemuria. Vieressä oli siitä kertova teksti. Unelmarasian omistajaa opastettiin kirjoittamaan pienelle paperinpalaselle suurin unelmansa, laittamaan paperin rasiaan ja asettamaan rasian sängyn viereen. Joka aamu ja ilta unelmarasiaa pitäisi pidellä kädessä samalla kun ajattelee suurinta toivettaan ja uskoo sydämestään sen toteutuvan. Legendan mukaan unelmasta tulee totta.
Olen aikaisemmin joogaharrastustekstini yhteydessä kertonut, etten osaa ottaa tällaisia asioita vakavasti. Vaahterapuusta tehdyt rasiat olivat kuitenkin niin suloisia, että päätin ostaa sellaisen matkamuistoksi Phoenixistä. Valitsin kolibrikuvioisen rasian.
Hotellihuoneeseen palattuani ajattelin, että voinhan minä tietysti tehdä rasian toiminnasta tieteellisen tutkimuksen otoskoolla 1.
Kirjoitin ylivoimaisesti suurimman haaveeni paperinpalaselle, rutistin lapun pieneksi mytyksi ja laitoin paperimytyn rasiaan. Muistin jopa kerran sulkea unelmarasian nyrkkiini ja yrittää koko sydämelläni uskoa toiveeni toteutuvan.
Parin päivän päästä matkasimme Kaliforniaan ja unohdin rasian pariksi viikoksi matkalaukun uumeniin. San Diegossa löysin sen taas. Valitettavasti kämpässämme ei ollut yöpöytää, jolle olisin rasian asettanut puristellakseni sitä aamuin illoin. Unelmarasia unohtui.
Myöhemmin samana keväänä dreambox kulkeutui mukanani Utrechtiin. Löysin sen nyt, pari vuotta myöhemmin, muuttolaatikosta. Avasin rasian ja kappas, paperilappu oli edelleen tallessa.
Arvaa, mitä siinä luki?
Oikein arvattu.
