Vauvan eka vuosi: 3. kuukausi

Kolmannen kuukauden alussa matkustin ensimmäistä kertaa vauvan kanssa junalla, kun kävimme hakemassa avomiehen töistä. Matkaa Amsterdamin esikaupunkiin on Utrechtin päärautatieasemalta vain vartti. Silti minua jännitti vietävästi. Olen kertonut aiemmin, miksi junamatkailu vaunujen kanssa on Hollannissa niin jännittävää.

Pääsin hyvin perille ja imetin avomiehen työpaikan kokoushuoneessa. Ihan hetken mietin, että mitä jos videokonferenssilaitteisto onkin vahingossa jäänyt päälle…

Junailusta innostuneina kävimme kuukauden loppupuolella ensimmäistä kertaa vauvan kanssa myös Rotterdamin Suomi-talolla. Matkat menivät hyvin. Joskus imetys- ja matkustusaikataulun suunnittelu ei tosin mennyt ihan nappiin ja jouduin imettämään paluumatkalla kylmässä puistossa.

Vauvan pahimmat mahakrampit hävisivät kahdeksan viikon iässä. Siitä alkoi loputon hymyily. Ääntelykin lisääntyi. Vauva jutteli ja jutteli, myös leluille. Samoihin aikoihin vauva kääntyi ensimmäistä kertaa vatsalta selälleen, mahdollisesti vahingossa.

Tässä kuussa vauva söi ja nukkui paljon. Kävin kahviloissa ja tein vauvan kanssa pitkiä kävelylenkkejä, koska hän nukkui niin hyvin vaunuissa. Kerran, kun vietin iltapäivää ystäväperheen kanssa, vauva nukkui koko 3,5-tuntisen vierailun ajan. Perheen lapsia harmitti. Kuukauden lopussa vauva alkoi olla tyytymätön vaunukopassa, koska ei nähnyt ympärilleen.

Itse olin toipunut hyvin keisarileikkauksesta. Vain lonkat ja alaselkä olivat vielä vähän kipeät. Innostuin kokeilemaan joogatuntia, mutta olin raskauden aikana onnistunut saamaan olkapään rasitusvamman, joten jouduin luovuttamaan alkuunsa.

Oma (vielä tässä vaiheessa hyvin vähäinen) menemiseni helpottui, kun annoimme vauvalle silloin tällöin äidinmaitoa pullosta. Pääsin jopa vähän kauneushoitolaan. Muuten imetin edelleen vauvantahtisesti, noin 3-3,5 tunnin välein, öisin yleensä noin kolme kertaa. Kahdentoista viikon iässä vauva tankkasi ja söi yöllä jopa kahden tunnin välein.

Kymmenen viikon iässä vauva sairasti kevyen flunssan, johon liittyi vähän yskää, tukkoinen nenä ja mahdotonta pulauttelua. Minä olin kunnon flunssassa. Sairastelu ja imetys oli raskas yhdistelmä. Olin kirjoittanut veljen vaimolle, että äitien ja vauvojen ei pitäis sairastua ollenkaan, olis hyvä jos se olis biologisesti järjestetty niin.

Flunssan parannuttua alituinen hymyily jatkui. Olin kirjoittanut päiväkirjaani usein zonnige baby eli aurinkoinen vauva.

Osallistuimme vauvahierontatunnille, josta vauva kimpaantui. Hän ei selvästikään ymmärtänyt, miksi häntä yhtäkkiä kosketeltiin eri tavalla; pyörivin liikkein ja öljyn kanssa. Unohdimme vauvahieronnan saman tien ja jatkoimme hellittelyä muilla tavoilla.

Vauva oppi pureskelemaan käsiään, toi ne yhteen rinnan päällä ja yritti kääntyä selältä vasemmalle kyljelle. Hän tuijotti minua joskus aivan kuin miettien voi, ihana äiti. Siitä sai paljon energiaa katkonaisia öitä varten.

Kuukauden lopussa vauva painoi yli kuusi kiloa eli melkein kaksinverroin syntymäpainoon nähden! Olin hirveän onnellinen siitä, että imetys sujui niin hyvin ja vauva kasvoi.

Ryhdyimme suunnittelemaan vauvan ristiäisiä seuraavalle kesälle kotikaupunkiini Mikkeliin.

Tämä oli rajusta flunssastani huolimatta kaiken kaikkiaan aika seesteinen kuukausi. Ehdin bingekatsoa Syke-sarjaa ja Marja Hintikka Liveä sekä tehdä ruokaa ja jopa leipoa. Kaikki tämä ylimääräinen aika tuntuu nyt taaperon kanssa aika kaukaiselta.

Aiemmat jaksot:
2. jakso
1. jakso

p.s. Hollanninsuomalainen on Facebookissa. Käythän tykkäämässä!