Joogaharrastus

Vuonna 2010 olin sairauslomalla monta kuukautta, koska olin uupunut täysin pyrkiessäni yhdistämään rankan työn ja kroonisen sairauden. Yritin pitää hyvää huolta itsestäni syömällä terveellisesti, herkuttelemalla sopivasti, nukkumalla tarpeeksi, laulamalla ja tapaamalla kivoja ihmisiä. Etsiskelin myös muita sopivia rentoutumiskeinoja. Minulle suositeltiin joogaa.

Pelkäsin, että jooga olisi minulle liian hörhö harrastus. En osaa ottaa vakavasti kehotuksia tyyliin avaa sydämesi ja anna rakkauden virrata sisään. Sehän on anatomisesti ja fysiologisesti mahdotonta. Arvelin, että minua alkaisi naurattaa ja pilaisin muiden joogailijoiden tunnin. En ole myöskään mikään notkea tapaus, ja luulin joogan olevan lähinnä pelkkää venyttelyä.

Olin kuitenkin huomannut asuntoni lähellä Haagissa sijaitsevan joogastudion. Kun eräs rationaaliseksi luokittelemani ystävä kertoi minulle käyvänsä siellä tunneilla, päätin itsekin kokeilla.

Olin myyty jo ensimmäisen kerran jälkeen. Tunti oli sopivasti rankka mutta rentouttava. Vaikka en tiennyt etukäteen mitään jooga-asennoista, pysyin kärryillä hyvän ohjauksen ansioista. Hörhöilystä ei ollut tietoakaan, vaikka tunti sisälsikin vähän meditaation tapaista.

Ryhdyin joogaamaan säännöllisesti ja nautin kovasti uudesta harrastuksestani. Ainainen hartiajumikin katosi. Jäykkä olin edelleen, mutta opin, ettei se haittaa – kukin joogaa oman anatomiansa mukaisesti. Jooga ei ole suorittamista.

Asuessani puoli vuotta Bostonissa kävin joogaamassa vähintään neljä kertaa viikossa. Minulla tosin meni hetki löytää itselleni sopivat joogatunnit amerikkalaisen studion valikoimista. En tuntenut oloani kotoisaksi cheerleader-tyyppisen ohjaajan kanssa. (Minulla ei ole mitään cheerleadereita vastaan, olisinpa itsekin yhtä pirteä.) Onneksi tarjolla oli tunteja myös meille vähemmän reippaille joogeille.

Haagin studio oli jo ennen Bostonin matkaani vaihtanut omistajaa. Uusi omistaja, nuori nainen, järjesti myös matkoja. Palattuani Bostonista ilmoittauduin mukaan kevään 2013 joogareissulle Andalusiaan. Olin hyvässä kunnossa ja halusin oppia lisää.

Viikko pidettiin pienen pienessä espanjalaisessa kylässä, joka koostui muutamasta hassusta talosta. Olin etukäteen vähän huolissani siitä, että päivän ensimmäinen joogatunti alkoi kahdeksalta, ennen aamiaista. Yleensä ryntään suoraan sängystä aamiaispöytään. Osaisinko rentoutua lomalla, jos minun pitäisi herätä aikaisin aamulla ja viettää päivän ensimmäiset pari tuntia ilman ruokaa?

Viikko oli ihana. Meillä oli 1-2 joogatuntia päivässä. Lopun ajan kävelin kauniissa vuoristomaisemassa, nukuin pitkiä päiväunia tai luin kirjoja. Olin lähtenyt matkalle yksin enkä tuntenut ennestään muita osallistujia. Tämä oli hyvä juttu, se antoi minulle omaa tilaa. Jätin väliin jopa ryhmätutustumismatkan Malagan kaupunkiin, koska minusta oli niin ihana olla hissukseen, tekemättä mitään. Myöhäinen aamiainenkaan ei osoittautunut ongelmaksi. Saimme joka päivä aivan mielettömän tuoreista aineksista valmistetun kasvisruokabrunssin, joka palkitsi odottelun satakertaisesti. Ikävöin tuon viikon mahtavaa ruokaa vieläkin.

Yhtenä iltapäivänä löhöilin joogakeskuksen terassilla, kun huomasin taivaalla pilvistä muodostuneen sydämen. Se saattoi olla luontoäidin silmänisku sydämen avaamista pilkanneelle.

Viimeiset kaksi vuotta olen ollut melkein joogaamatta. Juuri kun olin löytänyt hyvän joogatunnin Utrechtistä, tajusin olevan raskaana ja raskauspahoinvointi esti minua tekemästä yhtään mitään ylimääräistä. Vauvan syntymän jälkeen minulla taas oli olkapäävaiva, joka ei sallinut joogaamista. Fysioterapia onneksi auttoi.

Vauva täytti vähän aikaa sitten vuoden, ja tunsin olevani taas valmis joogatunnille. Olin löytänyt Utrechtistä tosi söpön joogastudion Oudegracht-nimisen vanhan kanavan laidalta. Tila sijaitsee ns. holvikellarissa (holl. werfkelder). Ryhmät ovat pieniä ja tunnelma rauhallinen. Tunteja on joka päivä. Itse tykkään eniten vinyasajoogasta, mutta vaihtelun vuoksi valitsen välillä hathajoogatunnin.

Käyn nyt kerran viikossa joogassa ja olen tosi innoissani. Asiaa auttaa sekin, että joogastudioon on kotoamme vain noin viiden minuutin kävelymatka. Tulee lähdettyä.

Saattaa mennä vielä hetki ennen kuin pystyn joogaamaan samalla lailla kuin Bostonin-aikoina, mutta eihän tässä ole mihinkään kiire. Ole lempeä itsellesi, joogaopettaja sanoisi, eikä se kuulosta yhtään hörhöltä.