Pitkät ja suorat hollantilaiset

Kirjoitin aiemmin kysymyksistä, joita hollantilaiset minulle esittävät. Reiluuden nimissä tunnustan nyt, mitä minä hollantilaisista ajattelen.

Stereotyyppinen hollantilainenhan on pitkä ja suora.

Pituus on todistettu tieteellisesti, joten keskityn suoruuteen ja muihin ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyviin stereotypioihin. Jokapäiväisessä elämässä yritän varoa yleistämistä, mutta on minullakin pari esimerkkiä vuorovaikutustilanteista suoran hollantilaisen kanssa:

Olin juuri täyttänyt 30 ja kävin hakemassa haagilaisesta kemikaliosta perusdeodoranttia. Innokas myyjä halusi jostain syystä aloittaa kanssani keskustelun kasvojen ihonhoidosta. Hän kosketti leukaperääni ja sanoi: Harmi, kun sä et ole aloittanut kunnon tuotteiden käyttöä ajoissa. Kun iho alkaa roikkua, ei ole enää mitään tehtävissä. En ollut koskaan miettinyt tuollaisia asioita, mutta kotiin päästyäni tutkailin kasvojani hetken aikaa kylpyhuoneen peilistä. Mitään en ostanut. Roikkukoon!

Samaan kategoriaan menee kysymys, jonka yksi paikallinen tuttuni esitti minulle vajaa kaksi viikkoa vauvan syntymän jälkeen: Aiotko päästä tuosta mahasta eroon jumppaamalla? En osannut vastata, koska painonpudotus ei tuossa vaiheessa kuulunut prioriteetteihini.

Muitakin kommunikaatiohaasteita on.

Hollannissa on turha odottaa saavansa suunvuoron, se pitää ottaa. Kokouksessa ei kannata viitata, vaan avata suunsa ja sanoa sanottavansa. Tunnollisen viittaajan käsivarsi väsyy odotellessa työkavereiden keskustelun hiipumista. Nimimerkillä kokemusta on.

Hollantilaiset myös neuvovat mielellään, pyytämättäkin. Tosi yleinen kysymys Weet je wat je moet doen kuuluu mikkeliksi Tiiätkö mitä siun pitää tehä? Se on retorinen kysymys, jota seuraa automaattisesti Je moet… eli Siun pitää… Pienen vauvan äidille satelee neuvoja tutuilta ja tuntemattomilta. Juota vauvalle laimeaa teetä. 

Olin viime keväänä ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen viettämässä lyhyttä iltaa kaveriporukan kanssa. Vauva oli viiden kuukauden ikäinen ja täysimetyksellä. Sanoin, että lähden ajoissa kotiin, koska yöstä on varmastikin tulossa katkonainen. Yksi kavereista ihmetteli, eikö vauva vieläkään nuku koko yötä putkeen. Vastasin, ettei läheskään. Hän huudahti Nou, dan doe je iets niet goed eli No, sitten sä kyllä teet jotain väärin. Hieman epävarmana tuoreena äitinä moinen lausahdus onnistui pilaamaan (onneksi vain) seuraavan puolituntisen.

Hollantilainen ei ole ujo ilmaisemaan omaa mielipidettään. Ja vaikka hän olisi oikeastaan samaa mieltä, hän ei välttämättä myötäile, vaan sanoo ja, maar… eli joo, mutta… Perään saattaa tulla hyvä parannusehdotus tai pelkkää höpöhöpöä, jonka tarkoitus on muodon vuoksi olla vähän eri mieltä. Joskus tämä johtaa siihen, että työkokous kestää pienen ikuisuuden. Johtopäätökseen ei tunnuta pääsevän, vaikka siihen olisi ihan lyhyt matka, jos sanottaisiin joo, samaa mieltä.

Ehkä suunnilleen samasta syystä hollantilaisessa koulussa on vaikea saada kymppiä, koska aina pitää jättää parantamisen varaa.

Se niistä risuista. Edellä mainituissa piirteissä on hyvätkin puolensa.

Suoruudesta on hyötyä työpaikalla, jossa energiaa ei mene toisen ajatusten arvailuun. Palautetta tulee herkästi. Sitten kun suoruuteen on viimein tottunut, on vaikea kuvitella, että tekisi töitä kierrellen ja kaarrellen. Suorankin palautteen voi(si) tietenkin pukea kohteliaiksi sanoiksi. Opettelen itse edelleen olemaan rohkea ja suora, mikä on vaikeaa syntyperäiselle introverttisavolaiselle. Suattaa se olla niin, mutta suattaa olla olemattakii.

Koska neuvoja irtoaa helposti, niitä ei ole vaikea pyytää. Ystäväpiirissä aina joku tuntee jonkun, joka tietää asiasta enemmän ja on valmis neuvomaan. Se saattaa olla tuttu remonttireiska, lääkäri, finanssinero tai automies. Minun erikoisuuteni on tietenkin suomen kieli. Muutaman kerran vuodessa saan pyynnön auttaa suomenkielisten laulutekstien ääntämisessä, kun jokin hollantilainen kuoro on taas löytänyt minut. Pistän hyvän kiertämään.

Väittelykulttuurin ansiosta hollantilainen televisio on täynnä mielenkiintoisia ja opettavaisia keskusteluohjelmia, joissa asiantuntijat ja/tai julkkikset istuvat pöydän ympärillä vaihtamassa mielipiteitä ja puhumassa osittain toistensa päälle. Aiheita on laidasta laitaan, musiikista politiikkaan, asiaa ja viihdettä.

Hollantilais-suomalaiseen parisuhteeseen nämä kommunikaatioon liittyvät kulttuurierot tuovat pientä säpinää. Usein hyvällä tavalla, mutta kyllä minulta pari suomalaista voimasanaakin on tainnut lipsahtaa. Meidän tapauksessamme keskustellaan ehkä eniten tuosta parantamisen varasta.

Kaikkein mehevimmät eripurat johtuvat kuitenkin jostain ihan muusta kuin näistä stereotypioista. Syynä on yleensä nälkä, univaje, kuun asento tai muu yleismaailmallinen ilmiö.

*Postauksen kuva: Amsterdam Duck Storen näyteikkuna, ei yhteistyötä