Hollantilaisten laulumatka Suomeen

Kesällä 2013 sain hollantilaisen kuorokaverini J:n kanssa idean: järjestäisimme seuraavana kesänä laulumatkan Suomeen. J oli käynyt kaksi kertaa aiemmin Suomessa laulamassa ja molemmat matkat olivat olleet ikimuistoisia. Itsekin olin vuonna 2005 järjestänyt silloiselle hollantilaiselle kuorolleni onnistuneen kuoromatkan Helsinkiin ja Mikkeliin.

Tämänkertainen laulumatka tehtiin ns. projektikuoron kanssa. Meille oli tärkeää, että laulajat olivat kokeneita, taitavia ja mukavia. Niinpä päätimme kasata kuoron kutsuperiaatteella – avoin ilmoittautuminen ei ollut mahdollista. Meidän oli ennen matkaa opeteltava kokonainen konserttiohjelmisto kolmen lyhyen harjoitussession aikana. Aloittelijalle tahti olisi ollut liian kova.

Jännitimme etukäteen jonkin verran sitä, saisimmeko mukaan kokonaisen balanssissa olevan SATB-kuoron. Huoli osoittautui turhaksi. Intoa piisasi.

Matkaan lähti 28 kokenutta hollantilaista amatöörilaulajaa. Mukana oli myös yksi Suomessa asuva hollantilainen basso. Kaikki olivat tuttuja ainakin jommalle kummalle meistä järjestäjistä, mutta he eivät välttämättä tunteneet toisiaan.

Nimikilpailun tuloksena kuoromme nimeksi tuli Alankoor. Koor tarkoittaa hollanniksi kuoroa.

Vaikka meidän olikin tarkoitus viettää rento viikko Suomessa rakkaan harrastuksemme parissa, halusimme varmistua myös siitä, että oppisimme jotain uutta. Siksi kutsuimme kuoroa johtamaan kunnon ammattilaisen. Teemu Honkanen, joka on suomalaisen ammattikuoron Key Ensemblen johtaja, suostui projektikuoromme johtajaksi koko matkan ajaksi. Ennen matkaa harjoittelimme Haagissa kuoronjohtajanamme André Vis.

Aloitimme matkan kesäkuisena keskiviikkona 2014 Helsingistä, jonne laulajat saapuivat oma-aloitteisesti. Yksi pariskunta ajoi Puolan ja Baltian maiden halki autolla, loput saapuivat lentokoneella.

Hollannin suurlähetystö Helsingissä tuki matkaamme antamalla meille käyttöön hienon salin suurlähettilään residenssissä ensimmäisiä kuoroharjoituksia varten. Sen jälkeen kun olimme lopettaneet laulamisen ja juhlineet matkan alkua parilla viinilasillisella, Alankomaiden silloinen suurlähettiläs saapui sattumalta paikalle vaimonsa kanssa. Lauloimme heillekin yhden kappaleen. Se ei ollut laadukasta kuorolaulua – sen verran riehakkaita olimme matkustamisen, laulamisen ja drinksujen jälkeen.

Illastimme samana iltana Ravintola Torissa, joka teki meille tosi herkullista suomalaista ruokaa. Illallisen aikana yhden alton mukanaan tuoma maskotti, oranssi Hollannin leijona, kastettiin kuoron nimen mukaan Alaniksi. Hänet voi bongata useasta matkalta otetusta valokuvasta.

Finanssisyistä olimme varanneet huoneita Hostel Erottajanpuistosta. Osa laulajista – allekirjoittanut mukaanlukien – majoittui kuitenkin mieluummin hotellissa. Olihan porukan keski-ikä lähempänä viittä- kuin kahtakymmentä.

Seuraavana aamuna meidän piti herätä ajoissa, koska harjoittelimme koko aamun Savolaisen Osakunnan vintillä. Lauloimme samana iltapäivänä ensimmäisen konserttimme Temppeliaukion kirkossa, jossa olin jo vuosia toivonut pääseväni esiintymään. Kyse oli walk-in (and out) -konsertista, joten osa turisteista kävi kuuntelemassa lauluamme vain parin kappaleen ajan. Meidät ikuistettiin takuulla ainakin 50 japanilaiseen perhealbumiin. Paikalla oli kuitenkin myös muutama ihan oikea fani, kuten oma isäni, joka videoi laulamamme Finlandia-hymnin. Kuunnelkaapa, miten hienosti hollantilaiset lausuvat suomea!

Video Facebookissa: Alankoor laulaa Finlandia-hymnin

Matkamme ei tietenkään ollut pelkkää laulamista. Kävimme torstai-iltana saunomassa, kuten ryhmämatkalla Suomeen kuuluu tehdä. Poliisien kesäkoti Lauttasaaressa oli siihen tarkoitukseen juuri sopiva eikä pieni vesisade haitannut. (Hollantilainen on tottunut.) Olin nätisti suunnitellut saunavuorot naisille ja miehille erikseen, suomalaiseen tapaan, mutta hollantilaiset hymähtivät siveydelleni ja änkesivät lauteille koko porukalla. Olimme pakanneet mukaan suomalaista ruokaa, kuten poronleikettä, karjalanpiirakoita, juustoleipää, lakkahilloa ja tietenkin makkaraa. Laulajat pääsivät saunomisen makuun ja ravasivat koko illan saunan ja merilaiturin väliä. Sillä aikaa rakas hollantilaisavomieheni paistoi meille pikkugrillillä noin 60 makkaraa. Miehen työ.

Perjantaiaamun harjoittelimme taas, ja ennen bussimatkaa Turkuun kävimme vielä 1,5 tunnin risteilyllä Helsingin vesillä.

Saavuttuamme Turkuun majoituimme Laivahostel Boreaan ja lähdimme syömään ihanaa suomalaista buffettia Rantakerttuun. Tuona iltana pelattiin ensimmäinen Hollannin peli jalkapallon MM-kisoissa. Kannustimme Hollannin voittoon paikallisessa olutkuppilassa.

Lauantaiaamuna osa porukasta kävi Luostarinmäellä ennen kuin valuimme Turun linnaan harjoittelemaan konserttia varten. Turun linnan Kuninkaansali on kyllä yksi nostalgisimmista paikoista, joissa olen laulanut konsertin. Olen nimittäin asunut Turussa 0-4 -vuotiaana ja sen jälkeen kävimme siellä muistaakseni melkein jokaisella kesälomalla.

Konserttiohjelmistomme oli koottu (Neitsyt) Maria-teeman ympärille, mikä tietenkin sopi Turkuun kuin nappi silmään. Lue vaikka täältä, miksi. Sekalainen ohjelmisto sisälsi myös vähän suomalaista musiikkia.

Viimeistä iltaa lähdimme viettämään Ruissalon kallioille. Ilta oli sellainen kuin vain Turun kesäilta parhaimmillaan voi olla, ja Suomen luonto teki matkalaisiin (taas) syvän vaikutuksen.

Sunnuntaina, matkan viimeisenä päivänä, harjoittelimme heti aamulla Turun tuomiokirkossa ja osallistuimme sen jälkeen vierailevana kuorona sunnuntaiaamun messuun. Matkan kruunasi lounasbuffet Aboa Vetus Ars Novassa. Voi hyvät hyssykät, että suomalainen ruoka voi olla hyvää!

Matkan järjestäjänä en tietenkään selvinnyt noista viidestä päivästä ilman stressiä, mutta yhtäkään suurta mokaa, tapaturmaa tai välikohtausta ei onneksi sattunut. Ehdin itsekin aika hyvin nauttia olostani, varsinkin laulamisesta. Olin järjestänyt matkan vapaaehtoisena ja maksoin matkasta saman verran kuin muutkin osallistujat eli majoituskulut, matkakulut ja noin 70 euroa. Pikkubisnesmielessäkin näitä matkoja voisi hyvin järjestää, varsinkin jos ei ole liian kunnianhimoinen kuoron tason suhteen. Hollanti on täynnä kuorolaulun harrastajia ja Suomella on hyvä maine matkailumaana. Paitsi tietenkin ne hyttyset…

Minulta kysellään silloin tällöin, aionko vielä järjestää samanlaisen matkan. En tiedä. Voisi olla hauskaa seuraavalla kerralla järjestää matka suomalaiselle kuorolle Hollantiin.

Olen kiitollinen siitä, että kaikki tahot, joita lähestyin yhteistyöasioissa, olivat avoimia ehdotuksilleni. Oli hienoa saada laulaa kolme kertaa yleisölle, jonka ei tarvinnut maksaa pääsymaksua.

Matkaamme tukivat Alankomaiden suurlähetystö Helsingissä, Turun tuomiokirkko, Turun linna, Temppeliaukion kirkko ja Savolainen Osakunta. Saimme nuotteja lainaksi muutamalta eri kuorolta. Kuoroportretit on ottanut veljeni Antti.

Ohjelmisto: Piæ cantiones (Heikki Klemetti): Ave maris stella, Byrd: Ave verum corpus, Parsons: Ave Maria, Rachmaninov: Bogoroditse Devo, Heiniö: Bogoroditse Devo, Pärt: Magnificat, Gjeilo: Tota pulchra es, Maria, Grieg: Ave Maris stella, Lauridsen: O magnum mysterium, Mozart: Ave verum corpus, Fauré: Cantique de Jean Racine, Fauré: Sanctus, Lauridsen: Sure on this shining night, Rheinberger: Abendlied, Rautavaara: Sommarnatten, Delius: Two Songs to be sung on the water, Brahms: Waldesnacht, Whitacre: Sleep, Sibelius: Finlandia, Bruckner: Locus iste, Schütz: Selig sind die Toten, de Klerk: Pater noster

Katso myös Joulukalenteri 2016 >>