Kaksikielinen arki
Olen asunut Hollannissa 15 vuotta. Ensimmäiset neljä vuotta selvisin englannin kielellä, koska olin töissä kansainvälisessä järjestössä.
Opin kuitenkin jo niiden ensimmäisten vuosien aikana salavihkaa hollantia mm. katselemalla televisio-ohjelmia. Paras ohjelma kielen oppimisen kannalta oli paikallinen Haluatko miljonääriksi eli Lotto Weekend Miljonairs. Siinä esitettiin kysymys ja annettiin neljä vastausvaihtoehtoa. Sillä aikaa, kun pelaaja mietti oikeaa vastausta ja juontaja tivasi ”oletko aivan varma vastauksestasi”, minuutit kuluivat ja olin ehtinyt selvittää kaikkien sanojen merkityksen. Ohjelmaa juonsi charmikas keski-ikäinen miesjulkkis, Robert ten Brink, jota oli ihan mukava katsella.
En uskaltanut puhua julkisesti hollantia ennen kuin minun oli pakko: Menin elokuussa 2006 töihin sairaala-apteekkiin, jossa en enää pärjännyt ilman hollannin kieltä. Ensimmäiset viikot istuin tuppisuuna lounaspöydässä työkavereideni kanssa, koska en osannut sanoa mitään. Tai vaikka olisin osannutkin, en ehtinyt saada (ottaa) suunvuoroa. Muistan kyynelehtineeni joskus junassa kotimatkalla, koska en voinut kielimuurin takia olla töissä ollenkaan oma itseni.
Onneksi minulla oli pari kivaa farmaseuttityökaveria, jotka jaksoivat lempeästi korjata virheitäni ja rohkaista minua puhumaan lisää hollantia. Pikkuhiljaa osasin ilmaista itseäni paremmin. Kun ensimmäisen kerran osasin murjaista vitsin hollanniksi, tokaisi eräs työkaverini: ”Ai, sä et olekaan niin vakava kuin mä luulin.” Savolais-karjalaisuuteni alkoi paljastua.
Nykyään puhun sujuvaa hollantia; monet kielen vivahteet ja sananlaskutkin ovat tuttuja. Minulla on Hollannissa aika vähän suomalaiskontakteja, joten suomea en viime vuosina puhunut enää edes viikottain. Totta kai kirjoitan koko ajan whatsappeja ja tekstiviestejä suomeksi – puhuminen vain oli jäänyt vähemmälle. Olen myös missannut uudemmat lentävät lauseet, kuten ei menny niinku Strömsössä, jonka Emma-sukulaiseni opetti minulle pari kuukautta sitten.
Elämässä alkoi kuitenkin uusi kausi joulukuussa 2015, kun meille syntyi pieni tyttö. Toivon kovasti, että tytär oppii puhumaan suomea, vaikka kotikielemme onkin hollanti. Puhun siksi vauvalle johdonmukaisesti suomea. Onneksi vauvalla on myös suomalainen vakihoitaja, joka puhuu hänelle ihanaa Pohjanmaan murretta.
Joskus kahden kielen kanssa toimiminen ylittää aivokapasiteettini. Univelkaisena saatan puhua vahingossa suomea avomiehelle ja ihan mitä sattuu vauvalle:
Ruokaillessa: Maista vaan, kulta, äitikin maistoi. Ei oo pask… pahempaa.
Illalla: No ni, rakas, laitetaan iltapuku päälle ja mennään nukkumaan.
Leveästi hymyilevälle vauvalle: Hei, rakas. Ootko sä äitin pieni ilotyttö?
Eiku.
p.s. Maandag eli maanantai kääntyy suoraan suomeksi kuupäivä. Muista katsoa tänä iltana taivaalle.
11 Comments
Kati
Meillä on myös edessä vaikeat ajat suomenkielen kanssa. Mutta en ota stressiä vielä. Minun avomies haluaa myös oppia suomea ja mikäs sen mukavampaa. Me käydään nyt jo joka toinen viikko suomi-muskarissa ja siellä on paljon suomalaisia kavereita. Niin äidille kuin pojalle. Vauva on nyt 7kk ja jo välillä katsoo ihmeissään kun puhun saksaa esim miehelleni. Että mitä ihmettä eikö se puhukkaan pelkkää suomea. Meidän elämää voi seurata http://www.suomalainenimallgau.blogspot.de
satu
Kiitos blogista, alankin seurata sitä! Suomi-muskari olis ihana juttu. Täällä Hollannissakin taitaa olla mutta ei Utrechtissä. Yritän lauleskella itse suomenkielisiä lauluja ja välillä se menee tekstillä ”…ja sitten en muistakaan enempää tästä säkeistöstä…”
Kati Suomalainen im Allgäu
Tiedän tunteen lastenlaulut menee, Alatalon Mikko ja Rannanjärvi meiningillä. 😀 Mä hommasin suomalaisen lastenlaulukirjan, siinä on CD mukana ja nuotit ja sanat. Ihan huippu. Me käydään Suomi-Muskarissa Itävallan puolella kun täällä E-Saksassa ei ole kuin pari suomalaista.
Mari
Kuunneltiin muuten tänään lapsen kanssa ekaa kertaa Lasten Omaa Radiota, kuuluu netissä myös täällä ulkomailla!
Mari
Olen asunut saman verran täällä Tukholmassa ja vaikka puhuin ruotsia tänne muuttaessani niin muistan kyllä ne alkuajat työpaikan kahvitauoilla, minua pidettiin todella vakavana ja totisena ihmisenä 🙂 Mutta nyt kieli sujuu ja karjalainen vilkkauteni on valjennut myös ruotsalaisille työkavereilleni. Kotona puhun lapsen kanssa suomea myöskin johdonmukaisesti. Meillä on onneksi kielen tukena suomalainen päiväkoti ja koulu joka on naapurikylässä mutta onnistuu se ”kielensiirto” ilmankin, katso vaikka tämä ohjelma niin saat uutta uskoa! http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=4222&artikel=6559305
satu
Hei, kiitti vinkistä! Mukava lukea muiden kokemuksia 🙂
Mari
Itse asiassa piti laittaa yksi toinen linkki, tämä on vielä innostavampi esimerkki 🙂
http://www.svtplay.se/video/10633753/anna-jarvinen-och-kvinnorna/anna-jarvinen-och-kvinnorna-avsnitt-3?start=auto
satu
Hei tosi hyvä toi lasten oma radio! Pitääkin heti huomenna laittaa soimaan. Kiitos vinkistä.
Ansku
Hei onpa hauska lueskella kaksikielisyydestä 🙂 Ja kuulostaa aika toimivalta! Vaikka voin kuvitella miten unohtuu suomenkielen sanoja, kun sitä ei niin aktiivisesti puhu – iltapuku/yöpuku aika sama 😀
Yritin kommentoida tuonne aiempaan tekstiin HOllannin äitiyslomista, kun ihan mielenkiinnosta olisin kysynyt, että miten lastenhoito yleensä järjestetään jos äiti menee kolme kuukauden jälkeen takaisin töihin? Hoitaako isovanhemmat vai onko siellä jonkinlaisia vauvaloita vai päiväkotiinko vai? 🙂
satu
Moi! Voisinkin kirjoittaa tuosta päivähoidosta postauksen joskus piakkoin. Täällä isovanhemmat hoitavat aika aktiivisesti mutta muuten sitten päiväkotiin, äiti ja isä mahdollisesti molemmat (väh.) yhden päivän viikossa kotona tai perhepäivähoitoon. Päiväkodit ovat kyllä tosi kalliita verrattuna Suomeen. Minulla on esim. yksi kaveri, jonka vanhemmat (vauvan isovanhemmat) hoitavat vauvaa 2 päivää viikossa, kaverini on kotona yhden päivän viikossa ja vauva on kaksi päivää viikossa kahdessa eri päiväkodissa. Meillä on suomalainen opiskelija hoitamassa vauvaa puolikkaita päiviä useamman viikossa täällä kotona. Olen tosi tyytyväinen tähän järjestelyyn, joka mahdollistaa oman epäsäännöllisen työni yksinyrittäjänä.
Pingback: