Päivä minun ja vauvan (10 kk) elämästä

Herätys noin klo 7.30, kun vieressä hieman levottomasti nukkunut hampaita tekevä vauva alkaa touhottaa unipussissaan, puskee päätänsä poskeani vasten ja toistelee ensimmäistä oppimaansa sanaa kijk eli katso. Avomies onkin jo aamiaisella ja hakee vauvan, jotta saan nousta suhteellisen hitaasti sängystä. Olen kiitollinen siitä, ettei tänään herätty klo 5.30 niin kuin eilen.

8.00 Aamiainen ja rauhallinen suihku. Megaluokan vaipanvaihtoprojekti, johon tarvitaan 4 aikuiskättä ja suihku. Vauvalle maitoa. Pyykit koneeseen. Avomies vie roskapussit kadulle, josta ne haetaan noin tuntia myöhemmin, kuten aina maanantaisin. (Kuulostaa tosi perinteiseltä työnjaolta tämä, mutta kyllä meillä oikeasti kaikki tekee kaikkea.)

9.00 Avomies töihin, minä lattialle lukemaan vauvan kanssa Puppea. ”Missä lehmä? Siellä lehmä! Kato, tossa on ankka, joka kyllä näyttää ihan sorsalta.”  Vauvalle puuroa, josta vauva kieltäytyy. Vauvalle hedelmää, josta vauva kieltäytyy. Vauvalle leipää, jota vauva syö mielellään.

9.30 Vauvalle maitoa. Vauva unipussiin nukkumaan.

10.10 Vauva herää. Pyykit kuivausrumpuun. Vauva vaunuihin ja tapaamaan blogin kautta minuun yhteyttä ottanutta suomalaista Sannaa, joka sattuu olemaan Utrechtissä. Kiva puhua Suomea aikuisen kanssa. Ulkona on vähän sateista ja sellainen luihin ja ytimiin menevä märkäkylmä.

10.30-12 Kävelyä kaupungilla vauvan ja Sannan kanssa. Ostan heräteostoksena norjalaisvillapaidan. Kahvilassa vauva tutustuu 7 kuukauden ikäiseen tyttövauvaan ja yrittää saada kontaktia läppärin takana töitä tekevään naiseen, joka ei lämpene. Vauvalle banaania ja maissinaksua ja erilaisia viihdykkeitä, kuten oma lompakkoni, jotta saan jutella vähän Sannan kanssa. Kaikki lentää lattialle. Vauvan lääkäri soittaa ja kertoo, että kananmuna-allergiatestin tulos on negatiivinen. Hyvällä tavalla negatiivinen.

12.00 Vauvan hermot ovat riekaleina, koska: sukat. Ulkona ei ole lämmin, mutta vauva ottaa sukat jalasta ja nostaa paljaat varpaansa vaunupussin päälle. Laitan vauvan jalkojen päälle uuden villapaitani. Vauva hermostuu. Annan vauvan pitää paljaat varpaansa vaunupussin päällä, sanon pikaiset heiheit Sannalle ja vien vauvan kotiin.

12.30 Vauva juo maitoa, valittaa hetken ja nukahtaa viereeni isolle sängylle. Lähetän vauvan suomalaiselle hoitajalle tekstarin, että voi tulla hiljaa omilla avaimilla sisään.

13.00 Vauvan hoitaja saapuu. Siirryn asunnon toiseen päähän kiikkutuoliin syömään lounasta ja tekemään töitä läppäri sylissä.

13.15-14.00 Teen projektikoordinaattorin töitä etänä eli lähettelen muistutusmaileja ja täyttelen tarvittavia asiakirjoja villasukat jalassa.

14.00 Vauva herää, käyn halailemassa häntä ja laittamassa itselleni ja hoitajalle kahvit. Vauva saa lounaaksi leipää margariinilla ja omenasiirapilla hollantilaiseen tapaan ja sen jälkeen uudet vaatteet. Hän kun ei ruokalappua huoli.

14.05 Jatkan töitä: kommentoin tutkimussuunnitelmaa, jossa olen asiantuntijana mukana pitämässä huolta siitä, että potilaan näkökulma tulee edustetuksi. Täyttelen papereita hollantilaisen proviisorinlaillistukseni säilyttämiseksi. Hollannissa kun pitää joka viides vuosi osoittaa, että on edelleen pätevä potilastyöhön. (Eikä oma sairastaminen siis riitä asiantuntijuudeksi.) Lueskelen lisää tutkimussuunnitelmia ja täyttelen arviointilomakkeita. Syön ja juon kahvia. Välillä halaan hoitajan kanssa ulos (ilman sukkia, pörröhaalarissa) lähtevää vauvaa ja tuntia myöhemmin uudelleen iloista punaposkista vauvaa. Vauva saa hoitajalta välipalaksi hedelmää, jota hän ei huoli, ja taas maitoa. Minulle soittaa rekrytoija, jolle kerron, etten halua kokopäivätyötä, koska minulla on oma firma. Saan sähköpostiviestin, jossa minulle tarjotaan töitä Limerickistä. Missähän se mahtaa olla? Ai. Irlannissa.

17.00 Siirryn asunnon toiseen päähän vauvan luokse, hoitaja lähtee kotiin. Saan vauvalta pusun. Tuntuu, kuin olisin ollut vauvasta erossa ikuisuuden ja hän on sillä aikaa tullut vieläkin söpömmäksi. Miten joku voi olla noin ihana?

17.10 Laitan palsternakan ja linssipastan kiehumaan vauvalle. Leikin vauvan kanssa lattialla. Vauva jyrsii kaikkea ja seisoskelee sohvaa vasten sekä sanoo välillä mielestäni äitee. Leikitään palikoilla ja mennään vuorotellen piiloon pupurätin alle.

17.31 Ai perhana, ne palsternakat! Ovat nyt sitten al denten tuolla puolen tällä kertaa. Laitan vauvan työturvallisuussyistä retkisänkyyn katsomaan Mozart-videota ja heilumaan (aka disco dancing) ja pelastan palsternakat. Lusikka ei kelpaa tällä viikolla ja pienet ruuanpalaset menevät suoraan lattialle. Mössön syönti omilla sormilla on suurimmalla todennäköisyydellä ookoo. Mössöön vähän öljyä. Vauva jokeltelee.

17.45 Vauva syö mössöään hyvällä ruokahalulla, ja tunnen itseni hetken aikaa ihan voittajaksi. Yhtä intohimoisesti hän hieroo loput ruuat etumukseensa ja pöytään. Tajuan, etten tiedä vieläkään miten onnistuisin pesemään vauvan kädet kastelematta hänen koko vaatetustaan.

18.00 Saan avomieheltä tekstarin: hän astuu junaan. Menen vauvan kanssa laittamaan iltasuihkutavarat valmiiksi. Saan pusuja, suoraan suulle.

18.10 Peuhaamme sängyllä, luemme kirjaa, leikimme tietokoneen langattomalla näppäimistöllä. Vauvan pinna alkaa olla kireällä, koska nukkumaanmenoaika lähestyy: suuttuu liian isolle kirjalle.

18.30 Avomies kotiutuu ja kertoo, että yöllä tulee pakkasta. Vauva ja avomies peuhaavat ja vauva kikattaa.

18.45 Iltarutiinit kolmestaan: suihku, rasvaus, vaippa, yöpuku, unipussi, maitopullo. Avomies nukuttaa vauvan.

19.03 Vauva nukahtaa omaan sänkyynsä yhteiseen makkariin. Istun hetken avomiehen kanssa sohvalla. Kerron ostamastani norjalaisvillapaidasta ja hän sanoo: ”Kiva. Onko siinä hirviä?”. En oikein ymmärrä kysymystä, joten hän googlaa ”mark darcy sweater” ja näyttää minulle hakutuloksena saamansa kuvat.

19.30 Ryhdyn keittämään eilen lähimarkkinoilta (streekmarkt) ostettuja tuoreita ravioleja. Niitä on sieni-tryffelitäytteellä ja gorgonzola-päärynätäytteellä. Olinkin ajatellut näitä ravioleja useampaan otteeseen tämän päivän aikana. Avaan siideripullon. Harvinaista herkkua.

19.39 Avomies auttaa vauvalle tutin suuhun ja kerää lelut lattialta sillä välin kun minä täyttelen astianpesukonetta, tuijotan raviolipannuja ja juon siideriä neljän minuutin ajan. Viisi minuuttia myöhemmin syömme maailman helpoimman illallisen, tarkistamme kalenterit ja höpötämme.

20.30 Siivoamme avomiehen kanssa päivän sotkut ja 10 minuuttia myöhemmin pidämme mitä sä haluaisit tehdä tänä iltana -palaverin, jonka johtopäätös on, että istuskellaan yhdessä erikseen: minä kirjoitan vähän blogia ja avomies pelaa jotakin taktiikkapeliä tietokoneella.

20.55 Vauva havahtuu hereille ja haluaa päivän ainoan imetyksen. Hänen mielestään on tehokkaampaa juoda päivällä pullosta, koska samalla voi kijken eli katsoa. Olen onnellinen, että saan istua vielä 5 minuuttia vauva sylissä sohvalla. Hän onkin vähän vielä äitin pieni imeväinen eikä itsenäistyvä taapero. Vien unisen vauvan takaisin sänkyyn ja hän puristaa sormiani, kunnes nukahtaa.

Painan kohta enteriä mutta tiedän, että noin puolen tunnin kuluttua avomiehen luukut menevät kiinni (luiken gaan dicht, holl.) eli silmät eivät pysy enää auki ja hän menee nukkumaan. Minä istun ehkä vielä tunnin tietokoneen ääressä ja kömmin sitten itsekin sänkyyn. Vauva tulee jossain vaiheessa yötä viereeni.

Ihanan tavallinen maanantai. Kukaan ei ollut kipeänä eikä kenenkään kenkä puristanut. Paitsi ne vauvan sukat.