Junailu Hollannissa vauvan kanssa

Hollannin junat eivät ole vaunuystävällisiä (pun intended). Silti olemme vauvan kanssa tehneet useita junamatkoja lähikaupunkeihin ja kauemmaksikin. Vaunut (ja vauva) matkustavat junassa ilmaiseksi ja yhteydet ovat Alankomaissa tosi hyvät silloin kun junat kulkevat.

Utrechtistä pääsee junalla vähän yli puolessa tunnissa mm. Amsterdamiin, Rotterdamiin, Leideniin ja Haagiin. Autolla, jota meillä ei ole, matka kestäisi paljon kauemmin. Niinpä otan vauvan mukaan ja matkustan usein raiteita pitkin esim. lounastreffeille Haagiin. Pullo maitoa ja banaania matkaevääksi vauvalle ja cappuccino asemalta minulle.

Asemalta pääsee raiteelle kätevästi hissiä käyttämällä mutta sitten…

Vaunut on nostettava junaan ja junasta yhdessä toisen matkustajan kanssa. Onneksi hollantilaiset ovat kovin avuliaita. Yleensä vaunuihin on tarttumassa yhtä aikaa useampi huomaavainen kanssamatkustaja.

Junassa ei ole paikkaa vaunuille. Ne voi ujuttaa junan vaunun ylä- ja alakerrokseen  vievien portaiden lähelle, junan ”eteiseen”. Harmi kyllä tässä tilassa ei voi itse istua vaunujen vieressä. Paitsi junan rappusilla, jos päälle ei sattunut valkoinen hame.

Vaunut voi myös parkkeerata pyörille tarkoitettuun tilaan, mutta Hollannissa – pyörien maassa – tämä tila on usein täynnä. Tai junaan nousee matkan aikana muutama pyöräilijä, mikä tarkoittaa sitä, että on vaihdettava paikkaa ja nostettava vaunut alas junasta ja taas ylös junaan. Junan sisällä ei nääs mahdu kulkemaan vaunujen kanssa osastosta toiseen, koska ovi on liian kapea. Paikan vaihtaminen matkan alettua on muutenkin riskialtista, koska juna voi tässä vaiheessa olla täynnä seisovia ihmisiä eikä muuta paikkaa enää löydy.

Paras vaunuparkki on usein ykkösluokan vieressä sijaitseva pieni tila, jossa vaunuihin on näköetäisyys lähellä olevalta penkiltä. Mutta sitten minun on otettava vauva syliin; äidinhermoni eivät kestä vaunujen heilumisen katselemista etäämmältä täydessä vauhdissa olevassa, raidetta vaihtavassa junassa, jos vauva istuu vaunuissa. Sylissä vauva ei nuku eikä viihdy koko matkaa.

Junavaunuun ei voi mennä istumaan pelkän vauvan kanssa, koska vaunuja ja kaikkea oheiskamaa ei voi jättää vahtimatta junan eteiseen – sinne ei ole näköyhteyttä moneltakaan istuimelta.

Konduktöörin tai junan korviavihlova vihellys jokaiselta asemalta lähdettäessä saattaa herättää juuri nukahtaneen vauvan. Näin väkivaltaisella tavalla herätetty väsynyt vauva ei ole hauskaa matkaseuraa, ei minulle eikä väsyneille työmatkalaisille.

Mietit ehkä miten pyörätuolilla kulkeva selviää junamatkasta. Ei selviäkään, yksin. Hänen on tilattava etukäteen apua junan henkilökunnalta molemmille asemille.

Kaikista näistä kommervenkeistä huolimatta uskallan lähteä reissuun. Pulssinikaan ei enää ole kahdensadan korvissa eivätkä posket hehku jännityksestä samalla lailla kuin aivan ensimmäisellä 15 minuutin junamatkalla vauvan kanssa monta kuukautta sitten. Eilenkin matkustettiin ruuhkajunassa seisomapaikalla ja reissuja rakastava vauva kujerteli vakaville pukumiehille. Sen katseleminen on kaiken vaivan arvoista.