mikkeli

Kuorolauluharrastus

24.10.2016 / 23 Comments

Sain juuri postissa kasan nuotteja. Laulamme jouluaattoiltana yhdessä maailman parhaista konserttisaleista: Amsterdamin Concertgebouw:ssa. Kun lumista perhejoulua Suomessa ei ole luvassa, on tämä minulle seuraavaksi paras tapa viettää jouluaattoa.

Kolmen viikon päästä harjoitellaan taas

Liityin ensimmäisen kerran kuoroon 7-vuotiaana ekaluokkalaisena. Tuppuralan ala-asteen kuoro Mikkelissä oli vireä lapsikuoro, josta en muista juuri mitään. Ahkerana päiväkirjailijana olen onneksi kirjoittanut muistiin ensimmäisen konsertin päivämäärän ja ohjelmiston. Ensiesiintyminen tapahtui Lähemäen seurakuntatalolla Mikkelissä ja ohjelmistoon kuului ainakin biisi Kaanaanmaa. Vasta vuosien kuluttua tajusin, ettei sillä ollut mitään tekemistä kanojen kanssa. 9-vuotiaana siirryin Tuppuralasta Mikkelin keskustaan musiikkiluokalle, jossa kuoroharrastus jatkui automaattisesti. Musiikkiluokalla laulettiin sekä oman luokan kesken että koulun kuorossa.

Olen siis laulanut kuorossa oikeastaan koko elämäni. Ainoastaan rankimpina sairasteluvuosina en ollut minkään kuoron jäsen. Ei kun olinpas: kuuluin legendaarisiin Farmasiakunnan Laulajiin! Erityisen lämpimät muistot minulla on Mikkelin yhteiskoulun kuorosta, jota johti musiikinopettajamme Sirkka-Liisa aka Sirkkis. Sirkkis on mestari luomaan sellaisen kuoroharjoituksen, jonka aikana lauletaan kurinalaisesti mutta suurella riemulla. Varsinkin sitä kuorokuria olen täällä Hollannissa joskus vähän kaipaillut. Lukioaikana suoritin Mikkelin musiikkiopistossa musiikkikoulun oppimäärän yksinlaulussa. 2/2-laulututkintoni on yksi niistä viimeisistä kerroista kun lauloin yksin yleisön edessä.

Olen itse aina vähän ihmetellyt innostustani lauluharrastukseen, koska olin lapsena tosi ujo. Pikkuveljeni joutui joskus ostamaan minulle irtsarit kitskalta (mikkeliä), kun minun teki mieli karkkia mutten uskaltanut puhua kioskinsedälle. Yksi lapsuuteni ärsytyksistä oli se, että minun luonnonkiharat hiukseni huomattiin kadulla: ”Voi, onpas tytöllä kihara tukka!”. En nähnyt näissä hyväntahtoisissa huomionosoituksissa mitään positiivista, vaan vanhempieni mukaan minua lähinnä itketti. Nautin kuitenkin kovasti esiintymisestä kuoron kanssa, yhtenä pienenä osasena suurempaa kokonaisuutta. Kaikki hyvin estradilla, kunhan huomio ei kiinnity minuun. Ujoudesta ja epävarmuudesta huolimatta minulla on tarve laulaa.

kuorokansio
Kuorokansion perijätär

Minulla ei ole nykyään vakikuoroa – siis sellaista, joka harjoittelee samalla porukalla esimerkiksi kerran viikossa – vaan laulan projektiluontoisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kuoronjohtaja tai muu innokas järjestää 1-3 konserttia mieluiten eri paikkakunnilla, valitsee ohjelmiston ja kutsuu valitsemansa laulajat kokoon. Harjoittelemme 2-10 kertaa riippuen projektin vaikeusasteesta ja ohjelmiston laajuudesta. Projektiin osallistuminen maksaa yleensä 50-120 euroa, mutta joskus saan laulaa ilmaiseksi tai kuittaan jopa pienen palkkion esiintymisestä. Äänialaltani olen (ykkös)sopraano.

Projektikuoroista tykkään, koska niiden tarkoitus on, että kokeneet laulajat opettelevat stemmansa kotona itsenäisesti ennen ensimmäisen kuoroharjoituksen alkua. Harjoituksen aikana voidaan sitten heti ns. tehdä musiikkia (muziek maken, holl.) eli keskittyä kaikkeen muuhun kuin nuottien tamppaamiseen, joka on oma tosi vapaa käännökseni hollannin kielen ilmaisusta noten stampen. Vaikka kyse on projekteista, on mukana usein paljon minulle tuttuja laulajia. Amatöörikuoro-Hollanti kun on loppujen lopuksi aika pieni maa.

bach_hohemesse
Tunnollinen sopraano harjoittelee lomallakin, San Diego, helmikuu 2015

Lauloin viime vuonna konsertteja noin raskausviikolle 22 asti, jonka jälkeen en jaksanut oikein enää seistä jaloillani pitkiä aikoja. Aloitin kuoroharjoitukset uudestaan huhtikuun alussa, kun vauva oli 3,5 kuukauden ikäinen, ja ensimmäiset konsertit lauloin vauvan ollessa puolivuotias.

concertgebouw2
Ajoissa paikalla vauva mahassa, Concertgebouw heinäkuussa 2015

Hollantilaiset projektikuorot harjoittelevat yleensä iltaisin klo 19.30 ja 22.30 välillä sekä viikonloppuisin klo 10 ja 17 välillä. Konsertit ovat yleensä viikonloppuisin joko klo 20.15 tai klo 15. Olen ehtinyt 15 vuoden aikana laulaa jo aika monessa hollantilaisessa kirkossa ja noin kymmenen eri kuoronjohtajan kanssa.

Hienoin muistoni on heinäkuun 2015 konsertti Concertgebouw:n isossa salissa Amsterdamissa. Lauloimme J.S. Bachin H-mollimessun ja mietin konsertin aikana monta kertaa: ”Paina tämä tunnelma mieleen: vauva mahassa, täysi sali ja mahtavaa musiikkia. Voi, mikä onni!” Sitähän se on, jo 35 vuoden ajan. Jos luonto suo, jatkan laulamista vielä vanhainkodin mummokuorossakin väpättävällä äänellä rollaattoriini nojaillen.

 

Kuoroharjoitus alkamassa ikivanhassa minikirkossa in the middle of nowhere, syyskuu 2016

23 Comments

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Discover more from hollanninsuomalainen

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading